Tammikuun luetut:
- Nick Hornby: How to Be Good
- Sofi Oksanen: Puhdistus
- Steven D. Levitt & Stephen J. Dubner: Freakonomics
- Maarit Verronen: Saari kaupungissa
- Selja Ahava: Eksyneen muistikirja
Tammikuu oli vauvaikäisen blogini ensimmäinen kokonainen kuukausi ja viidellä luetulla kirjalla kelpo aloitus. (Kirjoitin kahdesta muustakin kirjasta, mutta ne luin jo viime vuoden puolella, joten tunnollisena tilastonikkarina jätän ne pois tästä vuoden 2011 listasta.) Kuun helmeksi nostan Selja Ahavan esikoisen Eksyneen muistikirja. Sofi Oksasen Puhdistuskin oli toki vaikuttava, mutta sen lukemiseen ei ehkä liittynyt samanlaista löytämisen iloa kuin Ahavan huomattavasti vähemmän kohkattuun teokseen. Kuukauden pettymys puolestaan oli Maarit Verrosen Saari kaupungissa, johon en saanut oikein minkäänlaista otetta.
Helmikuun luetut:
- Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
- George Bernard Shaw: Pygmalion
- Riku Korhonen: Hyvästi tytöt
- Riikka Pulkkinen: Raja
- Rudyard Kipling: The Jungle Book (Viidakkokirja)
- Sven Aurén: Minun Pariisini
- Maarit Verronen: Normaalia elämää
- David Foenkinos: La délicatesse (Nainen, jonka nimi on Nathalie)
- Suvi Ahola & Satu Koskimies (toim.): Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt
- Hertta Kuusinen: Hamlet ystäväni - Kirjeitä Olavi Paavolaiselle
Helmikuussa olin harvinaisen lukuhimoinen tai vähäkiireinen (ehkä molempia), sillä luin peräti 10 teosta. Kuun helmeä on vaikea valita: kaikki olivat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Lukuelämyksenä ehkä vähiten kosketti Viidakkokirja, mutta kulttuurihistoriallisen yleissivistyksen kannalta sekin oli kiinnostava. Suurimman vaikutuksen tunnetasolla taas teki Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt, joka leijutti minua päiväkausia pumpulipilvissä jossain 1800-luvun Prinssi Edwardin saaren ja omien 1980-luvun lapsuusmuistojeni välillä. Ihana kirja, lukekaa!
Helmikuu oli myös kirjallisuuden lajien osalta varsin monipuolinen: romaaneja, novelleja, muistelmia, kirjeitä, näytelmäkin jopa. Täysin kirjablogien ansiota! Aloitin niiden seuraamisen viime syksynä ja oman blogini joulun alla, ja huomaan harrastuksen vaikuttaneen lukemisiini innoittavasti ja näköaloja laajentavasti. Ilman Nobel-haastetta olisin tuskin tarttunut Shaw'n ja Kiplingin teoksiin, Verrosen novellikokoelman keksin blogivinkkien perusteella, ja muutenkin viimeaikaisia lukuhetkiä on siivittänyt se tarttuva lukuinnostus, jota blogimaailma huokuu.
Lämmin kiitos siis kaikille kirjabloggaajille!
P.S. Kuvassa Otavan taidekalenterin helmikuun lehti eli Peter van Martensin kansikuva Hilja Valtosen Neiti Talonmieheen (1960). Lisää aiheesta täällä.
Minäkin ajattelin ottaa tämän kirjojen listauksen käyttööni. Teen sen huomenna, juuri tammi- ja helmikuun osalta. :) Loppuvuonna tällaiset listat helpottavat koko vuoden lukukokemuksia pohtiessa.
VastaaPoistaSinulla on ollut hyvät lukukuukaudet, hienoja kirjoja!
Sanon tämän noin sadannen kerran eri kirjablogien kommenttiosioissa: tällaiset listat ovat todella kivoja!
VastaaPoistaJa hei, ihanaa kun sinä luit vasta nyt Puhdistuksen. Minulla se on vieläkin lukematta (enää en jaksa edes häpeillä asiaa), ja luulin lukevani sen heti alkuvuodesta, kun sain sen joululahjaksi, mutta sitten minulla alkoikin sellainen työ, joka määritteli kaikki kaunokirjalliset lukemiseni. Yritän kuitenkin nyt vähitellen ottaa sen rennommin ja lukea muitakin kirjoja.
Kiitos kommenteista ja onnea uudelle blogille, Karoliina!
VastaaPoistaEi kannata häpeillä lukemattomia kirjoja, muuten joutuu häpeilemään jatkuvasti! :) Puhdistuksen tapaisten kohuttujen tai palkittujen "pakkoluku"-kirjojen osalta tuntuu joskus, että joko ne pitäisi lukea heti julkisuusmyllerryksen alkuvaiheessa tai sitten odottaa suosiolla niin kauan, että kaikki hulina teoksen ympäriltä on varmasti laantunut, jolloin kirjan voi ikään kuin löytää uudestaan "ihan itse".