Thomas Ott: Cinema Panopticum

En ole lukenut Kafkaa, mutta mieleni tekee silti kuvailla tätä Thomas Ottin kirjaa kafkamaiseksi. Cinema Panopticumin (2005) mustanpuhuville sarjakuvanovelleille on tosiaan "ominaista epätodellinen vääristyneisyys ja usein tunne vaaran uhasta", kuten ystäväni Wikipedia termin määrittelee.

Cinema Panopticum sisältää neljä lyhyttä tarinaa ja kehyskertomuksena viidennen. Siinä pieni tyttö menee huvipuistoon ja käyttää vähäiset kolikkonsa siihen ainoaan huvitukseen, johon ne riittävät: telttaan, jonka perällä on neljä outoa elokuvakonetta. Tyttö kurkistaa vuorollaan jokaiseen niistä.

Tytön katsomat tarinat ovat kuin mykkiä mustavalkoisia lyhytelokuvia. "The Hotel", jossa mies yöpyy tyhjässä hotellissa, on tunnelmaltaan kaikkein kafkamaisin. "The Championin" sankarina, tai pikemminkin uhrina, on karskea meksikolainen painija, joka kohtaa uransa pahimman vastustajan. "The Experiment" kertoo huononäköisestä miehestä, joka etsii apua vaivaansa lääketieteellisistä kokeista innostuneen silmälääkärin vastaanotolta. Viimeisen tarinan, nimeltään "The Prophet", aiheena on maailmanloppu.

Sarjakuvat on piirretty raaputustekniikalla, tai ainakin siltä ne näyttävät. Ohut valkoinen viiva mustalla pohjalla taikoo pikimustasta esiin satoja harmaan sävyjä ja synkän, painostavan ilmapiirin. Kerronnassa on jotain elokuvamaista, vanhojen mykkäfilmien ja menneen maailman tunnelmaa. Tarinat voi kuvitella näkevänsä valkokankaalla jossain sellaisessa pienessä nukkavierussa elokuvateatterissa, joita ei nykyisin enää edes ole – tai sitten painajaisissaan.

Hieno pieni kirja siis. Cinema Panopticumin tyyliin voi tutustua esimerkiksi tässä Flickr-videossa. Video tosin plaraa sivuja eteenpäin aika haipakkaa, eikä valaistuskaan tee oikeutta mustan ja valkoisen syvyydelle.

Kuva: L'Association

Thomas Ott: Cinema Panopticum. L'Association, 2008 (1. painos 2005). ISBN 978-2-84414-166-8. 102 s. Lainattu kirjastosta.