17. maaliskuuta 2012

Emmanuel Carrère: La moustache (Viikset)

Näin jokunen vuosi sitten ranskalaisen Emmanuel Carrèren romaaniin La moustache (1986, suom. 2002) perustuvan elokuvan ja innostuin nyt sitten lukemaan kirjankin.

Tarinan idea viehätti jälleen. Päähenkilö, mies, jolla ei ole kirjassa nimeä, ajaa hetken mielijohteesta pois nenänalustaansa vuosia koristaneet viikset. Hän odottaa jännittyneenä, mitä vaimo, ystävät ja työtoverit sanovat uudesta lookista... mutta kukaan ei sano yhtään mitään. Paljastuu, että kenenkään muun mielestä hänellä ei ole koskaan ollutkaan viiksiä.

Tämän probleeman ympärille rakentuu koko kirja. Onko mies joutunut vaimonsa pahanilkisen kepposen kohteeksi? Onko hän tulossa hulluksi? Onko vaimo tulossa hulluksi? Mikä on totuus viiksistä? Jos mies on erehtynyt viiksiensä suhteen, miten hän voi luottaa siihen, että mikään, mitä hän luulee todeksi, on totta?

Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi. Kirja seuraa miehen tuskaista järkeilyä yhä syvemmälle epätietoisuuden syövereihin. Välillä saman asian pyörittely sivutolkulla kävi pitkäpiimäiseksi, mutta ihmeen hyvin tämä yhden kysymyksen romaani säilytti jännitteensä loppuun asti. Lukija ei voinut kuin kärvistellä päähenkilön kanssa pelottavan epävarmaksi muuttuneessa maailmassa.

Olisi mielenkiintoista nähdä elokuva uudestaan. Kirjan jännite rakentuu sille, että lukija ei tiedä, miten asiat todella ovat. Tapahtumat kerrotaan miehen näkökulmasta, mutta ovatko hänen havaintonsa ja päätelmänsä totta vai häiriintyneen mielen tuotosta? Muistan, että elokuvassa oli läsnä tämä sama epätietoisuus siitä, miten asiat todella ovat, mutta olisi kiinnostavaa analysoida, miten se oli käytännössä toteutettu ilmaisumuodossa, jossa katsoja näkee tarinan tapahtumat "omin silmin".

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2002 Liken kustantamana. Suosittelen psykologisen pyörittelyn ja paranoian ystäville!

Kirja on luettu myös blogeissa Nulla dies sine legendo, Koko lailla kirjallisesti ja Kertomus jatkuu.

Emmanuel Carrère: La moustache. P.O.L., 1986. ISBN 2-86744-057-2. 186 s. Lainattu kirjastosta. Suom. Viikset, Like, 2002.

2 kommenttia:

  1. Minä en oikeastaan muista tätä kirjaa enää niin hyvin, mutta muistan lukemisen fiiliksen, ja sen takia voisin lukea lisääkin. En ole vieläkään tutkinut, onko Carrèrelta suomennettu jotain, mitä en olisi jo lukenut, mutta aion tutkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli tosiaan piinaava tunnelma. Haluaisin lukea muitakin Carrèren kirjoja, vaikka ne kuulostavatkin aika karmivilta.

      Poista