Mitä luin maaliskuussa

Maaliskuu oli ihana lukukuukausi! Kuun saldoksi kertyi viisi antoisaa romaania ja yksi antoisa sarjakuva.

Aloitin vuoden suurhaasteen eli Karoliinan So American -haasteen lukemalla Toni Morrisonin romaanin Jazz. En ehkä ihan täysillä innostunut tästä kirjasta (tai sen käännöksestä?), mutta vaikutuin kyllä Morrisonista kirjailijana, ja luen häneltä varmasti joskus jotain muutakin.

Satu Koskimiehen Hurmion tyttäriin sen sijaan ihastuin varauksetta. Tulenkantaja-runoilijaystävyksistä Katri Valasta ja Elina Vaarasta kertova faktapohjainen romaani on mannaa kaikille runouden, päiväkirjojen, kulttuurihistorian ja ylipäätään hyvien kirjojen ystäville. Suosittelen!

Jazzin ja Hurmion tyttärien kuvaamalle vuosikymmenelle, kiehtovalle 1920-luvulle, vei myös F. Scott Fitzgeraldin klassikko Kultahattu. Olin lukenut kirjan jo kerran aiemmin, mutta vasta tällä kerralla ihastuin.

Suomen ja Amerikan lisäksi seikkailin Ranskassa kahdella eri vuosikymmenellä. Emmanuel Carrèren 1980-luvulla julkaistu Viikset tarjosi piinaavaa psykologista pyörittelyä. Françoise Saganin Muuan hymy puolestaan vei 1950-luvun Pariisiin ja kiellettyyn suhteeseen opiskelijatytön ja vanhemman miehen välillä.

Kuun päätteeksi pulahdin sarjakuvaan. Thomas Ottin Cinema Panopticumin vahvatunnelmaiset, painajaismaiset tarinat jäävät mieleen kirjan sulkeuduttuakin.

Maaliskuussa katsoin myös kaksi kirjoihin pohjautuvaa elokuvaa, Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Siilin eleganssin, ja tein monien muiden blogien tavoin TBR100-listan sadasta kirjasta, jotka aion lähivuosina lukea.