23. heinäkuuta 2011

Anu Jaantila: Jenkkivuosi (Nostalgian jäljillä)

Järjellä ja tunteella -blogin Susan aloittama Nostalgian jäljillä -haaste innoitti minut muistelemaan teinivuosilta mieleen jääneitä nuortenkirjoja. Listalta ensimmäisenä kirjastokassiin loikkasi Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi (2002, 1. painos 1997). Kirja on yhteisnide, joka sisältää teokset Jenkkivuosi (1979), Dear Sanna (1980) ja Love, Sam (1983).

Jenkkivuosi on kirjan takakannen mukaan "ensimmäinen aito suomalaisen koululaisen kuvaus vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa". Päähenkilö Sanna lähtee lukuvuodeksi 1976-77 vaihtoon michiganilaiseen pikkukaupunkiin. Kirja seuraa Sannan vuotta isäntäperheen ja paikallisen high schoolin arjessa ja etenkin hänen ystävystymistään luokkatoverinsa Samin kanssa.

Nostalgiahaasteen kysymykseen vastatakseni: Jenkkivuosi oli minusta edelleen hyvä kirja. Henkilöt ja tapahtumat ovat todenmakuisia, ja Sanna on sympaattinen ja huumorintajuinen kertoja, lämmin "jalat maassa" -tyyppi, jonka voisi kuvitella ystäväkseen.

Erityisen hienosti kirjassa on kuvattu Sannan vähitellen syvenevä suhde Samiin. Nuorten ystävyys etenee ja luottamus kasvaa pienten arkisten tapahtumien kautta, elämänmakuisesti. Sannan ja Samin läheisyys ja toveruuden sekaan vaivihkaa pujottautuva ihastus on kuvattu kauniisti ja herkästi. (Itse asiassa taidan olla vähän pihkassa Samiin. En malta odottaa, että tapaan hänet taas Dear Sannassa.)

Voin kuvitella, että tämä kirja on vuosien varrella kasvattanut monen suomalaisnuoren vaihtoonlähtöhaluja. Välillä Sannan sopeutuminen uuteen kieleen ja ympäristöön tuntui käyvän jopa vähän liian helposti. Sanna suhtautui kaikkeen kypsästi, itsenäisesti ja rohkeasti: hankki kavereita heti ensimmäisenä koulupäivänä, tuli loistavasti toimeen isäntäperheensä kanssa, kotiutui vaivatta Amerikan arkeen. Vaihto-oppilasvuoden nurjia puolia - koti-ikävää, yksinäisyyttä tai kulttuurimuureja - ei kirjassa juuri näkynyt.

Kuva Bookcrossingista.
Jenkkivuosi on mielestäni kestänyt hyvin aikaa, vaikka monet 70-luvun nuorten arjen yksityiskohdat voivat toki nykylukijaa huvittaa. "Väritelevisio oli kodeissa sääntö", pojat pukeutuvat koulun juhliin samettifarkkuihin ja röyhelöpaitoihin, ja Sanna saa Suomesta joululahjaksi Mikko Alatalon pop-levyn... Herkullista ajankuvaa tarjoaa myös kirjan alkuperäisen painoksen piirroskansi. 90-luvulla julkaistu uusintapainos on paljon tylsempi!

Kolmekymppisenä minä en tietysti ole enää kirjan ydinkohderyhmää, joten en osaa sanoa, miten Jenkkivuosi iskee nykynuoriin. Täti voi vain toivoa, että näin hyvä nuortenkirja löytää edelleen lukijoita.

Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi. Otava, 2002. (1. painos 1997.) Sisältää teokset Jenkkivuosi (1979), Dear Sanna (1980) ja Love, Sam (1983). 528 s. ISBN 951-1-14969-5. Lainattu kirjastosta.

13 kommenttia:

  1. Ihanaa! Näin kommenttisi Susan Nostalgian jäljillä -haasteen postauksessa ja riensin heti katsomaan. Luin Jaantilan kirjat (Sannat ja Kuka tuntee Maijan) vuosia sitten. Veikkaisin ehkä 12-13-vuotiaana. Ja Jenkkivuosi olisi ehdottomasti valintani, jos olisin jaksanut lähteä tähän haasteeseen mukaan.

    Luin Jenkkivuoden + muut isosiskojeni kannustamana, molemmat tykkäsivät niistä kovasti. Ja Sam jätti kyllä lähtemättömän jäljen sydämeeni ♥ Metsästin kirjoja pitkään kirjakaupoista, kunnes aivan vahingossa törmäsin tuohon yhteisniteeseen ja ostin sen välittömästi. Viimeistä, Sanna ja Sam Forever? -kirjaa metsästin myös useamman vuoden, kunnes viimein löysin sen Huuto.netistä ja huusin sille uuden kodin.

    Olen jo pitkään halunnut palata Sannan ja Samin seuraan, mutta aina tunkee joku uusi tuttavuus tielle. Mutta onneksi ne odottavat kiltisti tuolla hyllyssä :)

    VastaaPoista
  2. Voi, nämä ovat ihania kirjoja. Ahmin Jaantilan kirjoja 80-90-lukujen taitteessa.

    Jätän nyt vain pikakommentin, koska surffailen kännykällä, mutta kiitos vanhojen suosikkien mieleenpalauttamisesta. :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kuulla, että vanhassa suosikissa oli vielä sitä nostetta, vaikka aikuisen silmin sen luitkin :)

    Minun pitäisi muistaa varata se Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma, sillä se on yhä niin voimakkaana muistona mielessä vaikken edes tapahtumia muista kunnolla ;)

    VastaaPoista
  4. Janninna, minäkin haluaisin lukea tuon myöhemmän Sanna ja Sam forever? -jatko-osankin. Kuka tuntee Maijan muistan myös lukeneeni, sekin oli muistaakseni ihan hyvä.

    Näitä vanhoja suosikkeja on tosiaan hauska lukea ja muistella!

    VastaaPoista
  5. Minäkin luin tämän nuorempana ja tykk'sin tosi paljon! Pitäisi varmaan lukea vielä uudestaankin...;)

    VastaaPoista
  6. Täälläkin yksi fani, itse en koskaan selviytynyt vaihtariksi saakka, mutta kyllä siitä näiden kirjojen jälkeen kovasti haaveilin. Taitaa Jenkkivuosi löytyä kirjahyllystäni edelleen...

    Kiva postaus!

    VastaaPoista
  7. Juu, minäkin rakastin näitä Jaantilan jenkkikirjoja nuorena (tai varmaan lapsena - uskoisin lukeneeni nämä ala-asteella). Ihana lukea niistä nyt täällä!

    VastaaPoista
  8. Vau! Löytyypä aika monta jotka on lukenyt näitä Jaantilan Jenkkikirjoja teineinä ja nyt myöhemmin aikuisina uudestaan. Kirjat on selvästi tehneet aikamoisen vaikutuksen meihin kun muistellaan ja luetaan niitä vieläkin... Itse luin nämä kirjat joskus yläaastevuosina ja nyt tätä blogia lukiessa oli pakko metsästää mainiot kirjat käsiin uudestaan varsinkin kun aihe liippaa itseä melkoisen läheltä.

    Itselleni on käynnyt vahingossa oikeassa elämässäkin niin että retkahdin täysin jenkki poikaan ja tätä lovestorya on jatkunut jo 5 vuotta. Nyt tänä kesänä niitä lukiessa etenkin tarinan kaukosuhde ja kulttuurienväliset erot kalskahtavat hyvinkin tutuille... Myös sarjan viimeisessä osassa päähenkilöiden päässä pyörivät pohdinnat mennäänkö naimisiin? missä maassa asutaan? miten voi muuttaa toiselle puolen palloa ja jättää heipat perheelle ja ystäville? ovat alkaneet pyöriä myös meidän päiden sisällä.. Saa nähdä miten tässä oikeessa elämässä käy - Minä ja hän forever?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anonyymi! Suosittelen paluuta Jaantilan pariin! Itsekin kaukosuhdetta eläneenä löysin sarjan kirjoista tosiaan monenlaista tarttumapintaa... Viimeistä osaa en ole (vielä?) lukenut, mutta toivon, että vastaus on forever! Kaikkea hyvää sinulle ja Samillesi :) <3

      Poista
  9. Mä kaivoin pari päivää sitten Jenkkivuoden taas kaapista ja oon melkein sen taas tän sadannen kerran jukenut... ja edelleen nousee kyyneet silmiin tietyissä kohdissa, ihan samalla tavalla kun tapahtui kun kirjaa luki ensimmäisen kerran joskus 15-20v sitten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Johanna! Näissä kirjoissa on kyllä sitä jotain... :)

      Poista
  10. Anu Jaantila opiskeli Amerikassa yliopistossa. Ei hän ole ollut vaihto-oppilas.
    Oikea vaihto-oppilas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anonyymi! Kirjailijan taustasta en tiedä, mutta lopputulos on minusta viihdyttävä ja uskottavan tuntuinen vaihto-oppilasvuoden kuvaus.

      Poista