 |
| Kuva: Antikvaari.fi |
Anu Jaantilan Dear Sanna (1980) alkaa siitä, mihin Jenkkivuosi päättyy: Sanna on palannut Suomeen Michiganissa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen ja totuttelee taas kotimaan arkeen. Amerikan-vuoden muistot ovat tuoreina mielessä, ja ikävä on kova - varsinkin Samiin.
Luin kirjan heti Jenkkivuoden perään ja alussa hämäännyin, kun Sannan kertojanääni muuttui lennossa "mä"-puhekielestä kirjakielisemmäksi. Kirjan rakennekin oli toinen: Dear Sannassa Sannan kertomat osuudet vuorottelevat Samin Amerikasta kirjoittamien kirjeiden kanssa.
Molemmat päähenkilöt tuntuivat tässä kirjassa jotenkin etäisemmiltä kuin ensimmäisessä, mutta se oli ehkä olennainen osa tarinan henkeä. Etäisyys ja yksinäisyys ovat kirjan ydinteemoja. Siinä missä Jenkkivuosi avasi Sannalle uuden jännittävän maailman, Dear Sannassa aiheena on paluu entiseen - eikä kuitenkaan aivan samaan kuin ennen. Arki oman perheen ja vanhojen ystävien kanssa ei aina suju kuin ruusuilla tanssien, ja kotiinpaluun kirvoittamaan juurettomuuden tunteeseen sekoittuu koulunsa päättävän nuoren huoli tulevaisuudesta.
Kaiken kaikkiaan Dear Sannan tunnelmat ovat vauhdikkaan värikästä Jenkkivuotta laimeammat ja surumielisemmät. Kirja tuntui ehkä vähän jatko-osamaiselta (tai väliosamaiselta). Suurin osa tarinasta kuluu Sannan harhailuun ja vetistelyyn, ja vasta lopussa, kun Sanna matkustaa takaisin Michiganiin vaihto-oppilasvuoden aikaisen ystävän häihin, tapahtumat saavat uutta pontta. Sanna ja Sam ovat niin hyvä pari, että olin tyytyväinen, kun kirjeenvaihdosta päästiin "live"-kohtauksiin.
Dear Sanna jatkaa Jenkkivuodesta ja pohjustaa Love, Samia. Haastepostauksessani mainitsin, että muistelen lukeneeni nuorempana vain kaksi näistä kolmesta kirjasta. Dear Sanna taisi olla se väliin jäänyt, joten seuraavaksi on mukavaa lukea sarjan kolmas osa uudelleen nyt, kun tarinan aukot on paikattu.
Ainut kirjemuotoon (ainakin osittain) kirjoitettu kirja, jossa olen oikeasti pysynyt tapahtumien perässä (entuudestaan tutut hahmot!) ja nauttinut lukukokemuksesta. Halusin aivan älyttömästi tykätä Kirjallisesta piiristä perunan-jne. mutten koskaan päässyt muutamaa sivua pidemmälle.
VastaaPoistaJo pelkät kansikuvat tuovat uskomattoman nostalgiaryöpyn! :D
Ihana kansi tosiaan! En muista tämän kuvittajan nimeä, mutta hänhän on tehnyt paljon nuortenkirjojen kansia aikoinaan. Mä en muista että olenko lukenut näitä vai en. Muistan kuitenkin kirjasarjan kirjaston nuortenosaston J-hyllystä, joten kovin tutulta tämä tuntuu!
VastaaPoistaPitäisi lukea uudestaan Jenkkivuosi, kun pidin siitä nuorena, kiitos kun muistutit siitä! Minulla on hämärä muistikuva, että muista sarjan kirjoista en tykännyt ja se voi johtua juuri tuosta kirjemuodosta - en vain pysty lukemaan niitä.
VastaaPoista