Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen - Kertomuksia vihreältä saarelta

Kun suunnitelmissa on matka Irlannin nummille, Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen (2009) sopii lomanodotuslukemiseksi kuin nenä päähän. Olen vähän huono lukemaan varsinaisia matkaoppaita ennen matkaa - jotenkin osaan eläytyä niihin vasta paikan päällä - mutta tällaiset kevyet kirjoitukset elämänmenosta asianomaisella maailmankolkalla virittävät mukavasti tunnelmaan.

Hanna Tuuri muuttaa Luoteis-Irlantiin Mayon maakuntaan opiskelemaan puutarhanhoitoa huolimatta tuttavien varoituksista, että seudulla sataa aina. Kirjan kertomukset ovat tuokiokuvia elämästä syrjäisessä pikkukylässä nummien keskellä - jossa tosiaan sataa usein. Sää ja luonto ovat Tuurin kirjoituksissa keskeisessä osassa. Teksteistä huokuu kirjoittajan rakkaus vihreän saaren karuun kauneuteen.

Luonnon lisäksi kirjoituksissa kerrotaan arjen ilmiöstä ja sattumuksista uudessa asuinmaassa. Tuuri muun muassa tutustuu naapureihinsa, käy hammaslääkärissä, taistelee kylää terrorisoivaa kollikissaa vastaan ja ihmettelee Irlannin väestönlaskentajärjestelmää, joka pohjoismaiseen rekisteröinti-intoon tottuneelle vaikuttaa enemmän järjestelmättömyydeltä. Mukaan mahtuu myös mielenkiintoisia tiedonjyviä Irlannin historiasta. Minulle oli uutta esimerkiksi se, että Irlannissa oli ennen 1800-luvun nälänhätiä tuplasti enemmän asukkaita kuin nykyisin.

Tuurin kirjoitukset ovat vuoroin iloisen rupattelevia, vuoroin rauhallisen mietiskeleviä. Pidin kirjoittajan konstailemattomasta mutta silti kauniista ja elävästä tyylistä. Tuuri kuvailee elämää Irlannissa lämmöllä ja rakkaudella, muttei sorru tämän lajin teoksia joskus vaivaavaan yliromantisointiin tai ylieksotisointiin. Kirjan esipuheessa Tuuri kirjoittaa osuvasti, että uutena ja ulkopuolisena "huomaa erilaisen, joka muille on arkipäiväistä ja tavallista. Vasta totuttuaan käsittää sen syyt. Kun alkaa ymmärtää, alkaa kotiutua."

Kirjan esipuhe on kirjoitettu kesällä 2008 - muutamaa kuukautta ennen Irlantiin pahasti iskenyttä talouskriisiä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten nyt jatkuisi Tuurin kuvaus Irlannin muutoksesta sillä välillä, kun hän 1990-luvun alussa vieraili maassa ensimmäisen kerran ja kun hän vuonna 2004 asettui sinne asumaan:

Irlanti oli muuttunut 14 vuoden aikana. Dublinin jokirannan roskaiset tontit oli rakennettu, keskusta täyttynyt moderneista toimistorakennuksista. Kerjäläislasten ja nurkissa seisoskelevien työttömien sijaan kaduilla kiirehtivät liikemiehet ja jakkupukuiset toimistotytöt. Maa oli rikastunut, sen keskiluokka oli 1990-luvun nousukauden vaurastuttama. Enää ei surtu, mistä löytyisi raha lasten kenkiin, koulupukuihin tai vain jokapäiväiseen ruokaan. Nyt osteltiin oliivilehtoja Espanjasta ja ylellisiä loma-asuntoja Dubaista. Amerikkaan ei tarvinnut lähteä piikomaan, sen sijaan tuntui olevan itsestään selvää, että perheen viikkosiivouksen hoiti palkattu puolalaistyttö.

Tuuri on kirjoittanut Irlannin innoittamana kaksi muutakin kirjaa, matkakirjan Vihreän saaren puutarhoissa (2010) ja romaanin Orapihlajapiiri (2011). Lainasin jälkimmäisen jo kirjastosta jatkaakseni matkavalmistelufiilistelyä. Korviketta aidoille irlantilaisille aamiaisille!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Ina, Lumiomena ja Kirjavinkkien Paula.

Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen - Kertomuksia vihreältä saarelta. Otava, 2010. (1. painos Otava, 2009.) 157 s. ISBN 978-951-1-24504-9. Saatu lahjaksi.