Anu Jaantila: Jenkkivuosi (Nostalgian jäljillä)

Järjellä ja tunteella -blogin Susan aloittama Nostalgian jäljillä -haaste innoitti minut muistelemaan teinivuosilta mieleen jääneitä nuortenkirjoja. Listalta ensimmäisenä kirjastokassiin loikkasi Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi (2002, 1. painos 1997). Kirja on yhteisnide, joka sisältää teokset Jenkkivuosi (1979), Dear Sanna (1980) ja Love, Sam (1983).

Jenkkivuosi on kirjan takakannen mukaan "ensimmäinen aito suomalaisen koululaisen kuvaus vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa". Päähenkilö Sanna lähtee lukuvuodeksi 1976-77 vaihtoon michiganilaiseen pikkukaupunkiin. Kirja seuraa Sannan vuotta isäntäperheen ja paikallisen high schoolin arjessa ja etenkin hänen ystävystymistään luokkatoverinsa Samin kanssa.

Nostalgiahaasteen kysymykseen vastatakseni: Jenkkivuosi oli minusta edelleen hyvä kirja. Henkilöt ja tapahtumat ovat todenmakuisia, ja Sanna on sympaattinen ja huumorintajuinen kertoja, lämmin "jalat maassa" -tyyppi, jonka voisi kuvitella ystäväkseen.

Erityisen hienosti kirjassa on kuvattu Sannan vähitellen syvenevä suhde Samiin. Nuorten ystävyys etenee ja luottamus kasvaa pienten arkisten tapahtumien kautta, elämänmakuisesti. Sannan ja Samin läheisyys ja toveruuden sekaan vaivihkaa pujottautuva ihastus on kuvattu kauniisti ja herkästi. (Itse asiassa taidan olla vähän pihkassa Samiin. En malta odottaa, että tapaan hänet taas Dear Sannassa.)

Voin kuvitella, että tämä kirja on vuosien varrella kasvattanut monen suomalaisnuoren vaihtoonlähtöhaluja. Välillä Sannan sopeutuminen uuteen kieleen ja ympäristöön tuntui käyvän jopa vähän liian helposti. Sanna suhtautui kaikkeen kypsästi, itsenäisesti ja rohkeasti: hankki kavereita heti ensimmäisenä koulupäivänä, tuli loistavasti toimeen isäntäperheensä kanssa, kotiutui vaivatta Amerikan arkeen. Vaihto-oppilasvuoden nurjia puolia - koti-ikävää, yksinäisyyttä tai kulttuurimuureja - ei kirjassa juuri näkynyt.

Kuva Bookcrossingista.

Jenkkivuosi on mielestäni kestänyt hyvin aikaa, vaikka monet 70-luvun nuorten arjen yksityiskohdat voivat toki nykylukijaa huvittaa. "Väritelevisio oli kodeissa sääntö", pojat pukeutuvat koulun juhliin samettifarkkuihin ja röyhelöpaitoihin, ja Sanna saa Suomesta joululahjaksi Mikko Alatalon pop-levyn... Herkullista ajankuvaa tarjoaa myös kirjan alkuperäisen painoksen piirroskansi. 90-luvulla julkaistu uusintapainos on paljon tylsempi!

Kolmekymppisenä minä en tietysti ole enää kirjan ydinkohderyhmää, joten en osaa sanoa, miten Jenkkivuosi iskee nykynuoriin. Täti voi vain toivoa, että näin hyvä nuortenkirja löytää edelleen lukijoita.

Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi. Otava, 2002. (1. painos 1997.) Sisältää teokset Jenkkivuosi (1979), Dear Sanna (1980) ja Love, Sam (1983). 528 s. ISBN 951-1-14969-5. Lainattu kirjastosta.