J. M. Coetzee: Michael K:n elämä

Lukemani Afrikkaan sijoittuvat kirjat voi laskea yhden käden sormilla. Blogista niitä löytyy tätä ennen vain yksi, Norsunluurannikolle sijoittuva Aya-sarjakuva. Maantieteellä oli siis osansa, kun valitsin yhdeksi lukumaraton-kirjoistani J. M. Coetzeen Michael K:n elämän (1983). Toinen painava syy oli tietysti Coetzeen nobelististatus.

Michael K:n elämä jäi mieleen yhtenä maratonin ajatteluttavimmista kirjoista. En ole varma, kuinka paljon oikeastaan pidin kirjasta, mutta jotain mieltä kipristelevää siinä selvästi oli. Lukemisesta on ehtinyt vierähtää pari kuukautta, joten muistikuvani kirjasta ovat jo vähän haalentuneet, mutta sen rosoinen, surullinen perusvire häilyy mielessä edelleen.

Romaanin nimen muoto vie ajatukset jonkun merkkimiehen elämäkertaan, mutta Michaelin sukunimi on typistynyt yhteen kirjaimeen. Sillä ei ole merkitystä: rutiköyhä ja vähän yksinkertainen kapkaupunkilaismies on joka tapauksessa yhteiskunnalle mitätön, ylimääräinen. Michaelin matka alkaa, kun hän lähtee viemään sairasta äitiään maalle tervehtymään. Kaikki ei suju aivan parhain päin, ja vähitellen mies tipahtaa yhteiskunnan reunamilta lähes kokonaan sen ulkopuolelle.

Välillä toivoin olevani paremmin perehtynyt Etelä-Afrikkaan, jotta osaisin kuvitella tarkemmin Michaelin kokeman kaupungin kurjuuden ja vuorten karuuden ja ymmärtäisin enemmän tapahtumien taustalla häälyvästä sodasta ja sorrosta, mutta sitten toisaalta en. Kirjan maailman vieraus sai sen tuntumaan jotenkin melkein vertauskuvalliselta, abstraktilta, vaikka Coetzeen kerronta onkin tarkkaan kuvailevaa ja yksityiskohdissa viipyilevää.

Michael on riipaiseva, myötätuntoa herättävä hahmo. Elämä potkii päähän ja lujaa, mutta mies nousee aina uudestaan ylös ja aloittaa alusta – ei niinkään kunnianhimon kuin silkan selviytymisvietin ajamana. Michaelin elämässä ei ole paljon elämisen arvoista, ja silti kirja tuntuu kertovan juuri siitä, miten arvokas arvotonkin elämä on. Järjestäytyneen yhteiskunnan mielivaltaisuus asettuu vastakkain luonnon kiertokulun kanssa: instituutioihin sopeutumaton Michael pääsee omilleen eläessään luonnon varassa ja luonnon rytmissä.

Kun hän heräsi aamulla, hän näki edessään vain yhden ainoan päivänjärkäleen, päivän kerrallaan. Hän kuvitteli olevansa termiitti, joka porautui kiven halki. Hänellä ei näyttänyt olevan muuta tekemistä kuin elää.

Sananen suomennoksesta. Kirjan kieli tuntui minusta epämääräisen tutulta, ja kansilehdeltä asian tarkistettuani totesin Michael K:n suomentajaksi saman Seppo Loposen, jonka käännöstä kommentoin Toni Morrisonin Jazzin yhteydessä. Loponen on ilmeisen ansioitunut laatukirjallisuuden suomentaja (kehuja esimerkiksi Hesarissa ja Keskisuomalaisessa), ja Michael K on rikasta, sävykästä kieltä, mutta minun korvaani jokin vain tökkii. Tämä on nyt kamalaa nipotusta, mutta kirjasin muistilapulleni esimerkiksi tämän kohdan: "Hän yritti ampua lintuja, mutta hän oli menettänyt ritsalla-ampumistaitonsa samoin kuin vanhan kärsivällisyytensä." Alkukieliseen versioon verrattuna ("He tried to shoot birds but had lost his skill with the catapult as well as his old patience") suomennos ei minusta ole yhtä luontevaa kieltä; esimerkiksi tuo "ritsalla-ampumistaito" on minusta kömpelön tuntuinen ilmaus.

No, nipotuksilla tai ilman, Michael K:n elämä oli antoisa lukukokemus. En ehkä ihan täysillä rakastunut J. M. Coetzeehen, mutta saatan kyllä joskus lukea mieheltä muutakin. Suosituksia otetaan vastaan!

J. M. Coetzee: Michael K:n elämä. Otava, 2003. Englanninkielinen alkuteos Life & Times of Michael K, 1983. Suom. Seppo Loponen. ISBN 951-1-07786-4. 187 s. Lainattu kirjastosta.