Mitä luin elokuussa

Elokuussa palasin muutaman lukemisen kannalta laiskanlaisen viikon jälkeen kirjojen pariin. Paljon en tässä(kään) kuussa lukenut, mutta jotain kuitenkin. Alkuverryttelyä toivottavasti vireämpään lukusyksyyn!

Osallistun molemmilla elokuussa lukemillani kirjoilla Kirjavan kammarin Karoliinan mainioon So American -haasteeseen. Edith Whartonin Viattomuuden aika kuuluu amerikkalaisen kirjallisuuden kaanoniin: sattumalta juuri tänään K-blogin Jenni esitteli The Book Lovers' Companion -oppaan top ten -listan brittiläisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoista, ja kukas onkaan sijalla 10 ellei juuri Edith. Kirja oli hieno lukukokemus, jossa yhden elämänpiirin ja aikakauden kuvaus yhdistyy ajattomiin pohdintoihin ihmiselämän vaikeista valinnoista – haaveet vai velvollisuudet, yksilö vai yhteisö ja niin edelleen.

Toinen amerikkalainen klassikko, tällä kertaa tyttökirjojen saralta, oli Jean Websterin Setä Pitkäsääri. Kommenteissa paljastui, että muutkin lukijat ovat hämmentyneet kirjan juonen romantiikkapuolesta, mutta ongelmallisesta setä-elementistä huolimatta kirja oli hurmaava retki tyttökirjanostalgiaan.

Uusien kirjojen ohella jatkoin myös alkukesän lukumaratonkokemusten purkamista kirjoittamalla J. M. Coetzeen Michael K:n elämästä ja Katja Kallion Elokuvamuistista. Muitakin maratonkirjoja odottaa vielä vuoroaan...

Elokuussa tutustuin myös kahteen minulle uuteen kirjaformaattiin: Whartonia luin e-kirjana, ja Websteriä kuuntelin äänikirjana.

Mukavaa tässä kuussa oli myös osallistua Amman copycat-kirjankansikisaan. Äänestys on vasta tulossa, mutta tähän asti näkemieni luomusten perusteella olen jo ällistynyt siitä, miten paljon paitsi verbaalista myös visuaalista lahjakkuutta kirjablogimaailmasta löytyy. Mahtavia kansia!