Toukokuu hujahti ohi sellaista vauhtia, että epäilen kolmeykköstä näyttävän kalenterin valehtelevan. Kirjaharrastus pakkautui tässä kuussa viikon spurtiksi kuun puolivälissä. Loppukuu taas on ollut luku- ja blogirintamalla kovin hiljaista aikaa.
Toukokuun luetut
Kuun helmi oli ehdottomasti Pirkko Saision Punainen erokirja. Vaikuttava teos! Mukavaa oli myös tutustua kahteen minulle aivan uuteen kotimaiseen kirjailijaan eli Kirsti Ellilään - en juuri lue kotimaista viihdettä, mutta tämä rakkausromaanien kliseillä leikittelevä kirja oli hauska tuttavuus - ja Karo Hämäläiseen. Kuudennen askeleen jatkoksi olisi hauska lukea myös Hämäläisen toinen romaani Urho Kekkonen, jonka idea kuulostaa ovelalta.
Kuun vaihtuessa yöpöydällä kesken ovat Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan kulttuurihistoriallinen tietokirja Rakkauden atlas ja Nobel-haasteeseen kaavailemani John Steinbeckin Vihan hedelmät. Jälkimmäisen osalta on kyllä parinkymmenen ensimmäisen sivun perusteella sellainen kutina, että nyt ei ehkä ole sille oikea aika. Katsotaan miten käy!
Toukokuun luetut
- Kirsti Ellilä: Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin
- Suvi Ahola: Kylmän veden kaipuu ja muita harrastuksia
- Pirkko Saisio: Punainen erokirja
- Petri Tamminen: Muistelmat
- Karo Hämäläinen: Kuudes askel
- Petri Tamminen: Enon opetukset
Kuun helmi oli ehdottomasti Pirkko Saision Punainen erokirja. Vaikuttava teos! Mukavaa oli myös tutustua kahteen minulle aivan uuteen kotimaiseen kirjailijaan eli Kirsti Ellilään - en juuri lue kotimaista viihdettä, mutta tämä rakkausromaanien kliseillä leikittelevä kirja oli hauska tuttavuus - ja Karo Hämäläiseen. Kuudennen askeleen jatkoksi olisi hauska lukea myös Hämäläisen toinen romaani Urho Kekkonen, jonka idea kuulostaa ovelalta.
Kuun vaihtuessa yöpöydällä kesken ovat Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan kulttuurihistoriallinen tietokirja Rakkauden atlas ja Nobel-haasteeseen kaavailemani John Steinbeckin Vihan hedelmät. Jälkimmäisen osalta on kyllä parinkymmenen ensimmäisen sivun perusteella sellainen kutina, että nyt ei ehkä ole sille oikea aika. Katsotaan miten käy!
Hmm. Minulla on ongelma Vihan hedelmien kanssa. Luin 15-20-vuotiaana lähes koko Steinbeckin tuotannon läpi, paitsi Vihan hedelmät, ja nyt häneen on jotenkin kynnys palata. Vihan hedelmät löytyy kuitenkin omasta hyllystä ja lienee Steinbeckin merkittävimpiä teoksia (yleisen mielipiteen mukaan), joten kyllä se pitäisi lukaista. Ja olen minä lukenut jonkun Steinbeckin viitisen vuotta sitten, että ei hän minulle ihan pelkkä muinaisjäänne ole. Ja silti... No, saa nähdä miten käy. Ja milloin.
VastaaPoista