Miina Supisen Liha tottelee kuria (2007) tuli vastaan kirjaston hyllyssä juuri, kun olin sattunut lukemaan monissa blogeissa Supisen uudesta Apatosauruksen maasta (2010) tai tästä pari vuotta vanhemmasta esikoisesta, joka oli aiemmin mennyt minulta kokonaan ohi.Supinen oli riemastuttava tuttavuus. Avasin kirjan junassa ihan vain vilkaistakseni - aikomus oli aloittaa matka romaanin sijasta naistenlehdellä - mutta innostuinkin heti ensimmäisestä sivusta niin, että puolivälissä piti alkaa pidätellä, jotta lukemista riittäisi paluumatkallekin.
Kirja kertoo Silolan perheestä, jonka isä Launo on kaunosieluinen kapellimestari, äiti Katriina statushakuinen sisustussuunnittelija ja lapset Astra, Silmu ja Pelagia juuri niin erikoisia kuin miltä heidän nimensä kuulostavat. Silolat viettävät pinnalta katsoen siloista perhe-elämää, mutta kiiltävän kuoren alla lymyää hikinen ahdistus, jota kukin purkaa tavallaan - pulloon, paneskeluun tai painonnostoon.
Liha tottelee kuria rullaa kuin juoksumatto. Kirjassa tapahtuu julmia ja likaisia asioita, mutta ne kerrotaan niin mielikuvituksekkaan irrottelevasti, että voin kuvitella, miten hauskaa Supisella on ollut tekstiä kirjoittaessaan. Lukijalla ainakin on!
Kirjasta on kirjoitettu ainakin blogeissa Kirjanurkkaus, K-blogi, Kirjamielellä, Kirjavinkit, Oota mä luen tän eka loppuun, Antiaikalainen, Kolmas linja ja Lumiomena.
Hehei, anteeksi itsekäs kommentti, mutta sopisikohan tämä tuohon keskiluokkainen arki -haasteeseen, jonka tänään pykäsin pystyyn?
VastaaPoistaKaroliina: Jos et halua haasteeseen mukaan selkeästi ironista kirjallisuutta, niin tämä ei sovi. Mutta keskiluokan kuvaus tämä ehdottomasti on.
VastaaPoistaLuru, minä kirjoitin tästä viime kesäkuussa. ;)
Mulle kävi tämän kanssa ihan samalla tavalla! Kirja aan kiskaisi mukaansa heti alussa. :)
VastaaPoistaLuin vastikään Apatosauruksen maan ja se oli mielestäni mahtava! Tätä voisin vielä vähän säästää, siihen hetkeen kun haluan lukea jotain takuuvarmasti hauskaa.
VastaaPoistaKatja, niinpä, en osaa päättää. Määreethän ovat "kotimainen", "keskiluokkainen" ja "arki", mutta toisaalta rajasin selkeät satiirit pois. Ehkä tämä on laskettavissa melkein sellaiseksi.
VastaaPoistaMinäkin löysin kirjan kirjastosta juuri luettuani moniaalta Apatosauruksen maasta, eli aika samoin kävi (kirjoitin tästä nähtävästi lokakuussa). Hykerryttävä kirja, ja Apatostakin tykkäsin kyllä kovasti.
VastaaPoistaMinulla kirja on hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan! Bongasin sen myös kirjaston hyllystä blogisuosittelujen perusteella :--) Kiva kuulla, että tämä ihastutti, olen nimittäin huumorin ystävä erityisesti kirjojen suhteen!
VastaaPoistaLumiomena ja Miia, kiitos linkeistä! Lisäsin teidänkin juttunne listaan.
VastaaPoistaKeskiluokkaista arkea tosiaan... Onko siitä mahdollista kirjoittaa muuta kuin satiiria? :)
"Rullaa kuin juoksumatto" kuvaa kyllä loistavasti tätä kirjaa! :)
VastaaPoistaMinulla taas odottelee Apatosaurus vielä vuoroaan...
Tämä oli kyllä todellakin hauska lukukokemus!
VastaaPoistaHaha, hyvä huomio tuo, että keskiluokkaisesta arjesta on ehkä pakko kirjoittaa satiiria. :D
VastaaPoistaSinulle on haaste blogissani: http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/03/kuka-mita-missa-milloin.html
:)
Mie luin tämän kanssa myöhäissyksyllä ja pidin aivan valtavasti. Bloggasinkin teoksesta silloin. Pidin jopa enemmän kuin Apatosauruksen maasta. Tulisipa Supiselta pian uusi teos. :)
VastaaPoista