Tämä jäi päällimmäisenä mieleen Petri Tammisen teoksesta Miehen ikävä (1997). Kokoelma sisältää lyhyitä tarinoita suomalaisen miehen elämästä Pohjanmaan lakeuksilta kaupungin kohinaan, jääkiekkokatsomosta kesämökin rantaan, kansakoulun penkiltä hautuumaalle... Viitisenkymmentä tuokiokuvaa maisemiin ja mielenmaisemiin, joita sävyttävät täyttymättömät toiveet ja uhonsekainen alakulo.
Tammisen miehistä useimmat ovat jotenkin vähän raukkoja. He eivät koskaan saa suutaan auki ennen kuin on liian myöhäistä - nainen on jo poissa tai isä kuollut - eivätkä muutenkaan onnistu oikein missään. Ravit hävitään, Amerikan perintö jää haaveeksi, vaimoa ei sittenkään uskalla jättää. Miehen elämän kivikkoinen taival alkaa jo varhain:
Koulunäytelmissä pojat saavat narrien ja pölvästien roolit. Puurojuhlassa he esittävät korttitemppuja. Tytöt juontavat esityksen. Heillä on hienot juontamisasut. Kun tytöt juhlan jälkeen kysyvät opettajalta, kuinka juonto onnistui, opettaja sanoo: "Ihan hyvin mutta väistäkää ensi kerralla sen verran sivuun, että pojatkin näkyvät."Kun takarivin pojat kasvavat aikuisiksi, he oppivat ajamaan autoa, juomaan viinaa ja jahtaamaan naisia. Joskus humalapäissään he haastavat riitaa kapakassa, mutta yleensä he ovat vain vaiti. "Miehissä yksinäisyys kuuluu asiaan", Tamminen kirjoittaa. "Sitä kertyy heihin kuin ikää ja rusketusta. Elämästä miesten mieleen jäävät yksinäisyyden hetket."
Tammisen kieli on lyhyttä ja lakonista. Siitä ei puutu huumoria, hellyyttäkään, mutta ne pysyttelevät hienotunteisesti piilossa rivien väleissä ja karttavat kaikenlaisia krumeluureja. Miehen ikävä ei aihettaan kunnioittaen puhu eikä pussaa.
Petri Tammista olen lukenut vain Elämiä, joka on superlyhyitä novelleja.
VastaaPoistaKyllähän tuo elämä miehenä ahdistaa. Mutta valitettavasti se äänettömyys ja puhumattomuus ahdistaa lähipiiriäkin. Kyllä en ymmärrä tätä puhumattomuuden kulttuuria yhtään.
Tätä en ole lukenut, mutta Tamminen osaa kyllä tämän lajin. Tuli tästä mieleen että kansallisteatterissa tuli juuri ensi-iltaan "mistä on isot pojat tehty" -näytelmä, joka menee aiheeltaan aika samaan kategoriaan. En ole itse vielä nähnyt, mutta kehuja on kantautunut korviin.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Muita hyviä ominaisuuksia ja Mitä onni on, ja niiden perusteella tämä voisi olla hyvä. Aihe ainakin on Tammiselle sopiva.
VastaaPoistaMinäkin aloitin juuri Elämiä, joka on pokkaripainoksessa yhteisniteenä tämän Miehen ikävän kanssa. Aikaa synkeää menoa siinäkin! Mutta tyylilajin Tamminen kyllä hanskaa.
VastaaPoistaAnni, Tammista googlatessani huomasin myös, että Miehen ikävästä on tehty Tammisen ja Outi Nyytäjän dramatisoima esitys, joka näkyy vierailleen teattereissa ympäri maata. Ajattelin ensin, että hassu kirja näytelmäksi (ei mitään juonta, irtonaisia kohtauksia vain), mutta oikeastaan tämä voi toimia ihan hyvin näyttämölläkin.