Jean Teulén Le Magasin des Suicides on lähtöasetelmaltaan melkoisen makaaberi.
Kirja kertoo Tuvachen perheestä, joka pitää menestyksekästä itsemurhakauppaa. Liikkeessä myydään siis tarvekaluja niille, jotka tahtovat päästää itsensä päiviltä: valikoimaa löytyy myrkkykaramelleista hirttoköysiin ja huokeista tukehdutuspusseista ylellisiin japanilaisiin seppuku-miekkoihin. Koko synkkämielinen suku kantaa kortensa kekoon perheyrityksen hyväksi... kunnes perheen kuopus alkaa kaikkien kauhuksi osoittaa huolestuttavia elämänilon merkkejä.
Olin kuullut kehuja kirjasta, joten odotukseni olivat korkealla - ehkä liiankin.
Teulé hersyttelee kyllä antaumuksella Tuvachen perheen ja itsemurhakaupan omituisuuksilla, mutta välillä tuntui, että itse tarina jäi rekvisiitan jalkoihin. Kekseliäästä alkuasetelmasta huolimatta juoni eteni melko ennalta-arvattavia latuja. Romaaniksi kirja on lyhyt, vain 145-sivuinen, mutta jutun juju selvisi niin varhaisessa vaiheessa, että voisin kuvitella idean toimivan yhtä hyvin tai jopa paremmin novellimuodossa.
Wikipedian mukaan Teulén tuotantoon kuuluu romaanien lisäksi myös sarjakuvia ja elokuvia sekä käsikirjoittajana että näyttelijänä. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaista miehen kädenjälki on näillä taiteenaloilla. Itsemurhakaupan tarinasta minulle jäi parhaiten mieleen omintakeinen, herkullisia (?) yksityiskohtia pursuava miljöö, joka taipuisi mainiosti piirroksiin tai valkokankaalle.
Kirja kertoo Tuvachen perheestä, joka pitää menestyksekästä itsemurhakauppaa. Liikkeessä myydään siis tarvekaluja niille, jotka tahtovat päästää itsensä päiviltä: valikoimaa löytyy myrkkykaramelleista hirttoköysiin ja huokeista tukehdutuspusseista ylellisiin japanilaisiin seppuku-miekkoihin. Koko synkkämielinen suku kantaa kortensa kekoon perheyrityksen hyväksi... kunnes perheen kuopus alkaa kaikkien kauhuksi osoittaa huolestuttavia elämänilon merkkejä.
Olin kuullut kehuja kirjasta, joten odotukseni olivat korkealla - ehkä liiankin.
Teulé hersyttelee kyllä antaumuksella Tuvachen perheen ja itsemurhakaupan omituisuuksilla, mutta välillä tuntui, että itse tarina jäi rekvisiitan jalkoihin. Kekseliäästä alkuasetelmasta huolimatta juoni eteni melko ennalta-arvattavia latuja. Romaaniksi kirja on lyhyt, vain 145-sivuinen, mutta jutun juju selvisi niin varhaisessa vaiheessa, että voisin kuvitella idean toimivan yhtä hyvin tai jopa paremmin novellimuodossa.
Wikipedian mukaan Teulén tuotantoon kuuluu romaanien lisäksi myös sarjakuvia ja elokuvia sekä käsikirjoittajana että näyttelijänä. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaista miehen kädenjälki on näillä taiteenaloilla. Itsemurhakaupan tarinasta minulle jäi parhaiten mieleen omintakeinen, herkullisia (?) yksityiskohtia pursuava miljöö, joka taipuisi mainiosti piirroksiin tai valkokankaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti