11. toukokuuta 2013

Pirjo Rissanen: Kamomillasola

Pirjo Rissasen nimi ei sanonut minulle mitään, kun se tuli vastaan selaillessani Elisa Kirjan valikoimia. Ensin hyppäsin nimen saman tien yli johtuen jonkinlaisesta Enni Mustonen -assosiaatiosta (tunnustan, etten ole lukenut yhtään Mustosen kirjaa, mutta olen vähän ennakkoluuloinen), mutta myöhemmin palasin sittenkin napsauttamaan Kamomillasolan ostoskoriini muistaakseni edullisen tarjoushinnan rohkaisemana.

Onnistunut ostos! Ensimmäinen Rissaseni ei nimittäin ollut ollenkaan hullumpi lukukokemus.

Kamomillasola (2012) on naisten romaani. Mukana on kolme sukupolvea: isoäiti Taina, tytär Maarit ja tyttärentytär Ilona. Tarinan kehyksenä on Berliiniin muuttaneen Maaritin paluu Suomeen luokkakokoukseen. Kuten arvata saattaa, kotiinpaluu nostaa pintaan menneisyyden tapahtumat kipeine muistoineen ja pakottaa sovittelemaan niitä yhteen nykyhetken kanssa.

En lainkaan tiennyt, mitä kirjalta odottaa, mutta viihdyin hyvin Rissasen viihteellis-vakavan, ihmissuhteisiin keskittyvän romaanin parissa. Kirja oli positiivisessa mielessä helppolukuinen: selkeää, konstailematonta kerrontaa, joka vei tarinaa jouhevasti askel askeleelta eteenpäin ja syvemmälle henkilöiden elämään. Vastuunkantaja Taina, ainainen itsensä etsijä Maarit ja omaa elämäänsä aloitteleva Ilona olivat kaikki omalla tavallaan vetoavia hahmoja, jotka saivat minut kiinnostumaan ja välittämään. Jäin miettimään kirjan naisten elämänpolkuja vielä (virtuaalisen) takakannen sulkeuduttuakin.

Rissasesta tuli siis hyvä lisä 13 kotimaista -listalleni. Kirjailijaa jo aiemmin lukeneet: mitä muuta kirjaa häneltä suosittelisitte?

Pirjo Rissanen: Kamomillasola. Gummerus, 2012. Noin 380 s. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. Ostettu lahjakortilla Elisa Kirjasta, luettu tabletilla.

8 kommenttia:

  1. Heh, kirjatelepatia jatkuu... Postaan huomenna yhdestä toisesta Rissasen kirjasta (Äitienpäivästä), ja pohdiskelin juuri että naisen kirjoihin törmää kirjablogeissa kauhean harvoin. Ja nyt sitten huomasin sinun juuri kirjoittaneen yhdestä. :D

    Olen lukenut Rissaselta kolme romaania, Onnen tyttäret, Muistot ja Äitienpäivän, ja olen samaa mieltä: hän kirjoittaa konstailemattomia, selkeitä ja vetäviä teoksia, jotka kuitenkin tarjoilevat lukijalle pureksittavaa. Äitienpäivän takakannessa Rissasta verrataan Carol Shieldsiin, ja kieltämättä heistä jotain samaa löytyy, Rissanenkin on taitava arjen kuvaaja.

    Olen pitänyt kaikista kolmesta lukemastani, mutta Onnen tyttäristä on jäänyt vahvin muistijälki. Ehkäpä suosittelisin sinulle sitä. Toisaalta sen lukemisesta on kauimmin aikaa, enkä muista kirjasta enää kuin tunnelmia ja sen että nautin sen lukemisesta, joten on asia erikseen miten luotettava suositus tämä on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hienoa Sara! Minulle koko nimi oli tosiaan aivan tuntematon, joten mukavaa lukea lisää hänen kirjoistaan. Kiitos lukuvinkeistä!

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu Rissas-fani! Olen lukenut häneltä lähes koko tuotannon, tosin aika ison osan ennen blogin aloittamista, joten bloggauksia ei ole kuin kahdesta kirjasta.

    Suosittelen melkein mitä tahansa kirjaa paitsi Muistoja, joka ei nyt mikään kauhean huono sekään ollut, mutta vähän laimea muihin verrattuna. Erityisen hauskana mieleen on jäänyt komediallinen Rakkaus kuin lupiininkukka - pitäisi kai itsekin testata, kuinka hyvin se on kestänyt aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, Salla! Seuraavalla kirjastoreissulla tutkailen, josko hyllystä löytyisi muita Rissasia.

      Poista
  3. Enni Mustonenkaan ei muuten ole ihan kamala - hänen viihdekirjansa ovat lajissaan monia muita parempia :-)
    Minä olen muistaakseni joskus lukenut jonkun Rissasen, mutta en tykännyt. PItänee koittaa uudestaan, kun en tähän hätään edes muista lukemani kirjan nimeä - jotain siinä oli mansikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytynee ottaa ennakkoluulojani niskasta kiinni :) Mitä tuohon mansikkakirjaan tulee, ettet vain sekoittaisi Pirjo Rissasta Pirjo Hassiseen? Hassisen on kirjoittanut kirjan nimeltä Mansikoita marraskuussa.

      Poista
  4. Heh, ehdin kommentoida juuri tuohon toiseen postaukseen, että minä ainakin olen sekoittanut Rissasen Hassiseen...

    VastaaPoista
  5. Kamomillasola sopii hyvin lukuhaasteeseeni Lukuiloa kukkien keskellä. Ja Sallalle kiitokset toisesta kukkanimisestä Rissasen kirjasta.

    VastaaPoista