6. maaliskuuta 2013

Elokuvia alkuvuodelta

Syksyn ja joulun elokuvien jatkoksi listaan tällä kertaa elokuvaelämyksiä tammi- ja helmikuulta. Edelliseen satsiin sattui mukaan pari mafiapläjäystäkin, mutta viime viikkoina on tullut katseltua hempeämpää menoa.

Atonement (2007)

Tämän elokuvan kohdalla olin aikonut lukea ensin Ian McEwanin kirjan, mutta en nyt sitten malttanut olla katsomatta elokuvaa. Kaunis se olikin: visuaalisesti upea (Keira Knightleyn vihreä iltapuku, ah) ja tunnelmaltaan tiheä (pisteet myös musiikille!). Jotenkin minusta tuntui silti, että elokuvan osat olivat eri paria keskenään: alun raukea kesäpäivä 30-luvun englantilaisessa maalaiskartanossa, keskiosan sota ja lopun nykyaika tuntuivat olevan kuin eri elokuvista. Petyin siis vähäsen, mutta olen entistä kiinnostuneempi lukemaan kirjan, joka vaikuttaa elokuvaversion perusteella vaikuttavalta, monikerroksiselta lukuelämykseltä.

Les Enfants du marais (1999)

Kiltti, nostalgiantäyteinen elokuva erilaisten ihmisten ystävyydestä Ranskan maaseudulla 1930-luvulla. Ei oikein iskenyt minuun. Ystävyyden ja yksinkertaisen elämän ylistys on sinänsä sympaattinen aihe, mutta elokuva oli jo liiankin naiivi ja muutenkin lattea.

Big Fish (2003)

Tämä Tim Burtonin elokuva oli mukavaa katseltavaa. Nuori mies palaa kotiin hyvästelemään sairaan isänsä, joka on aina tuskastuttanut jälkikasvuaan taipumuksellaan perättömään tarinointiin. Isän kuolinvuoteen äärellä poika oppii näkemään tarinoiden taakse. Elokuva tarjosi huikeaa mielikuvituksen lentoa, tarinankerronnan hurmaa ja koskettavaa sanomaakin. Olisi mielenkiintoista lukea alkuperäinen kirja, Daniel Wallacen Big Fish: A Novel of Mythic Proportions (1998).


High Fidelity (2000)

Olen lukenut Nick Hornbyltä vain kaksi kirjaa, romaanin Hyvät ihmiset ja kolumnikokoelman The Complete Polysyllabic Spree, mutta niiden ja About a Boy -elokuvan perusteella olen fani. Tämän Hornbyn samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan muistan nähneeni aiemminkin, mutta en ehkä kokonaan. Elokuva oli virkistävän miesnäkökulmainen (siirapiton) romanttinen komedia. John Cusack hyvä pääosassa. Sivuosassa ilveilevää Jack Blackiä en voi sietää.


Carnage (2011)

Roman Polanskin ohjaama, Yasmina Rezan näytelmään perustuva elokuva tapahtuu yhdessä huoneessa yhden iltapäivän aikana. Kaksi pariskuntaa tapaa selvittääkseen kahnauksen 11-vuotiaiden poikiensa välillä, mutta sivistynyt keskustelu lipsuu pian raiteiltaan. Intiimin pienimuotoinen elokuva tuntuu melkein siltä kuin olisi päässyt katsomaan Jodie Fosteria ja Kate Winsletiä livenä teatterin lavalla. Miespääosatkin ovat hyviä (Christoph Waltz ja John C. Reilly).

Water for Elephants (2011)

En ole lukenut Sara Gruenin kirjaa, mutta rohkenin jälleen katsomaan elokuvan ensin. Ihastuin 1930-luvun miljööseen ja värikkääseen sirkusmaailmaan upeine pukuineen ja yksityiskohtineen. Rakkaustarinan käänteet olivat ehkä jokseenkin ennalta-arvattavia, mutta kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä Hollywood-elokuva. Haluaisin lukea myös kirjan. Kummaa muuten, että vasta nyt tajusin, että tämän elokuvan pahiksena oli sama Christoph Waltz kuin Carnagessa!


Music and Lyrics (2007)

Kotikatsomomme miesjäsentä kiinnostavat enemmän gangsterileffat, mutta tämän romanttisen komedian katsoimme peräti jo toiseen kertaan, kun se sattui tulemaan telkkarista uusintana. Jostain syystä tämä menee paremmin alas kuin moni muu lajityypin edustaja. Hugh Grant comebackiä yrittävänä 80-luvun poptähtenä on kieltämättä aika hauska. Sympaattista tässä on minusta sekin, että pääpari tutustuu ja rakastuu yhdessä töitä tehden, ei maagisesta salamaniskusta.
L'Arnacoeur (2010)

Kappas, heti perään toinen romanttinen komedia, josta mieskin tykkäsi! Minua taas hämmästytti se, että hauskutuin ranskalaisesta komediasta, joita yleensä hieman vieroksun. Elokuvan idea on metka: Romain Durisin esittämä ammattihurmuri pelastaa naisia onnettomilta suhteilta. Durisin ja kumppaneiden jekut viihdyttivät, ja ah niin aurinkoiset maisemat saivat kaipaamaan kesäiselle Rivieralle. 

16 kommenttia:

  1. Oi High Fidelity ja Cusack, montakohan kertaa tullut katsottua... :D Olen tosin elänyt pimennossa sen suhteen, että tämäkin on kirjaan perustuva, höh! Täytyypä ettiä kätösiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin lukea High Fidelityn, veikkaan että kirjakin on hyvä!

      Poista
  2. Ootpa katsonut ihania elokuvia! Atonement, Big Fish, Water for Elephants ja Music and Lyrics <3 Big Fish pitäisi vielä löytää jostain, niin sitten ne olisi kaikki omassa leffahyllyssä. Music and Lyricsin musiikit on niin ihania, joskus tulee lauleskeltua Pop! Goes My Heartia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, tuo Pop! Goes My Heart on kieltämättä tarttuva biisi. Melkein harmittaa, ettei se ole oikea 80-luvun hitti! Ja se leffan toinenkin laulu on mukavaa kuunneltavaa.

      Poista
  3. Sovitus on nähty niin moneen kertaan, etten edes mieti kirjan lukemista. Olihan se sotakohtaus turhan pitkä, mutta muuten rakastan tätä leffaa. James McAvoy <3

    Vettä elefanteille oli muuten - yllättäen - loistava kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo molemmat vaikuttavat minusta elokuvien perusteella hyviltä kirjoilta. No, joskus huonoista kirjoista tulee hyviä elokuvia (ja joskus toisinpäin), mutta jotenkin sekä Sovituksesta että elefanteista jäi sellainen tuntu, että voisin pitää niistä kirjoina. Tarinoihin tuntuisi mahtuvan enemmän syvyyttä kuin mitä elokuvassa ehtii kertoa.

      Poista
  4. Tykkäsin High Fidelitystä kirjana (ensimmäinen Hornbyni, isän suosittelema, <3), ehkä pitäisi Jack Blackista huolimatta katsoa elokuvakin. Olen myös erittäin kiinnostunut noista kahdesta viimeisestä. Tykkään monista romanttisista komedioista, sillä olen onnellisten loppujen ja keveiden tarinoiden ystävä, joten nuo kaksi viimeistä vinkkiä otan vastaan erityisen tyytyväisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suosittelen molempia! Arnacoeur oli virkistävä tuttavuus, kun suurin osa romanttisista komedioista tuppaa olemaan angloamerikkalaista tuotantoa.

      Poista
  5. Ah, enpäs ole tiennytkään, että Big Fishin tarina on alunperin kansien välissä. Elokuva on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, mutta en tiedä haluaisinko edes välttämättä lukea tarinaversiota... Elokuva merkitsee niin paljon:)

    Meilläkin tykätään Hugh Grantin elokuvista, monet niistä ovat yhteisiä suosikkejamme, paras tietenkin Love Actually, vaikka Notting Hill ja Bridget Jones ovat myös hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa katsoa Music and Lyrics, jos ette ole vielä nähneet! Hugh Grant on siinä aika mainio.

      Poista
  6. High Fidelity on kirjana aivan loistavan mahtava! Elokuvanakin yksi lemppareista (se tosin johtuu Cusackista). Kirja Big Fishin taustalta pitäisi kyllä lukea, leffa on niin ihana. Luin hiljattain Sovituksen (josta kirjoitin blogiinikin)ja olen nähnyt leffankin joskus, mutta en muistanut siitä mitään, vasta kirjan puolivälissä alkoi palautua mieleen joitakin juttuja:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tosiaan lukea tuo High Fidelity! Ja Sovitus on varmasti hyvä kirja.

      Poista
  7. Minä ihastuin Vettä elefanteille -kirjaan. Elokuvakin oli ihan hyvä, mutta siitä jäi puuttumaan osa tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin arvelin elokuvan perusteella!

      Poista
  8. Hauskoja leffoja olet katsellut! Tuota Carnagea katsellessani nauroin ääneen monta kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ollut mitään käsitystä Carnagesta ennen elokuvan näkemistä, ja se oli tosiaan mukava kokemus. Alkoi tehdä mieli teatteriin myös.

      Poista