Kjell Westön Tritonus (Otava, 2020) sopii erinomaisesti syksyyn. Vaikka tarinassa koetaan muitakin vuodenaikoja, kirjasta päällimmäisenä mieleen jäi sen marraskuinen tunnelma: pimeää, synkkää ja kaipuuta elämän valoisampiin hetkiin.
Masennuksen keskiössä on ikääntyvä tähtikapellimestari Thomas Brander, joka on rakennuttanut itselleen saaristoon hulppean huvilan. On modernia arkkitehtuuria ja oma hissi, mutta Branderia vaivaa identiteettikriisi. Nuoremmat menevät ohi naismarkkinoilla, eikä maailmankuuluista konserttisaleista enää soitella entiseen malliin. Komea betonikuutio kolisee tyhjyyttään. Tässäkö tämä nyt oli?
Westön seurassa tietää aina, että kirjailija vie tarinansa varmalla otteella maaliin ja matkan varrella lukija saa nauttia kaihomielen sävyttämistä tunnelmista ja ihmissuhteiden värähdyksistä. Niin tässäkin. Monissa Westön kirjoissa lisäksi liikutaan eri aikatasoilla. Tritonuksessa pysytellään nykyhetkessä, mutta menneitä mukana kuljettaen, kun Brander ja tämän naapuri Reidar Lindell, toinen kirjan keskushahmoista, kelailevat läpi elämänsä menestyksiä ja menetyksiä ja yrittävät asettaa palikoita paikoilleen.
Kirja oli sujuvaa luettavaa, mutta ehkä keski-ikäisen miehen elämäntuska ei aiheena ollut minulle niitä kaikkein vetoavimpia. Mukana oli toki mukana muitakin sävyjä ja ulottuvuuksia, mutta jotkut sivuhenkilöt ja tapahtumakulut jäivät etäisen tai epäuskottavan tuntuisiksi. Tuttua Westö-otetta siis, mutta ei kategoriassa suurin suosikkini.
Masennuksen keskiössä on ikääntyvä tähtikapellimestari Thomas Brander, joka on rakennuttanut itselleen saaristoon hulppean huvilan. On modernia arkkitehtuuria ja oma hissi, mutta Branderia vaivaa identiteettikriisi. Nuoremmat menevät ohi naismarkkinoilla, eikä maailmankuuluista konserttisaleista enää soitella entiseen malliin. Komea betonikuutio kolisee tyhjyyttään. Tässäkö tämä nyt oli?
Westön seurassa tietää aina, että kirjailija vie tarinansa varmalla otteella maaliin ja matkan varrella lukija saa nauttia kaihomielen sävyttämistä tunnelmista ja ihmissuhteiden värähdyksistä. Niin tässäkin. Monissa Westön kirjoissa lisäksi liikutaan eri aikatasoilla. Tritonuksessa pysytellään nykyhetkessä, mutta menneitä mukana kuljettaen, kun Brander ja tämän naapuri Reidar Lindell, toinen kirjan keskushahmoista, kelailevat läpi elämänsä menestyksiä ja menetyksiä ja yrittävät asettaa palikoita paikoilleen.
Kirja oli sujuvaa luettavaa, mutta ehkä keski-ikäisen miehen elämäntuska ei aiheena ollut minulle niitä kaikkein vetoavimpia. Mukana oli toki mukana muitakin sävyjä ja ulottuvuuksia, mutta jotkut sivuhenkilöt ja tapahtumakulut jäivät etäisen tai epäuskottavan tuntuisiksi. Tuttua Westö-otetta siis, mutta ei kategoriassa suurin suosikkini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti