1. tammikuuta 2012

Hannu Väisänen: Vanikan palat

Vuosi ehti jo vaihtua, ja minä olen vasta marraskuussa! Joulukuu oli niin kiireinen, että en saanut kirjoitettua Hannu Väisäsen Vanikan paloista (2004) heti tuoreeltaan, ja nyt kaikkien jouluhälinöiden jälkeen kirja tuntuu jo kovin kaukaiselta.

Kirjaanpa siis tähän vain yhden monista muistiin merkitsemistäni kohdista muistuttamaan, mistä kirjassa pidin: lapsen näkökulman eläväksi tekevästä lapsuuskuvauksesta. Päähenkilö Antero kasvaa varuskunta-alueella 1950-luvun Oulussa. Vääpeli-isä on viinaan menevää sorttia ja hintelä Antero on kaukana koulun kingistä, mutta arjen vastoinkäymisten vastapainoksi elämä on täynnä pieniä ihmeitä. Antero tutustuu kodin, koulun ja kasarmin makuihin, hajuihin ja ääniin kuin keskenkasvuinen tutkimusmatkailija, jolla on tarkat aistit, vilkas mielikuvitus ja hillitön halu kasvaa isommaksi. Tässä kohtauksessa hän ihailee kasarmille vierailemaan tulleita englantilaisia varusmiehiä:
Minä olisin halunnut sanoa: Puhukaa vain sitä teidän kieltänne, antakaa sen soljua suustanne että saan kuljeksia kielipuutarhassanne. Kyllä minä osmoottisesti kaiken ymmärrän. Näettehän tekin että en minä tänne kuulu. Minäkin tulen jostain teiltä päin. Prinssistä tuli sammakko. Näin kävi minullekin. Olin jossain toisessa imperiumissa. Istuin pagodissani. Söin murokeksiä. Mutta se murokeksi oli myrkytetty ja niin minä lennähdin tänne kasarmille. Mutta te näette totuuden. Kohta ankkuri nostetaan ja minä purjehdin kanssanne pois.
Lukulistalle seuraavaksi Toiset kengät (2006), Finlandia-voittaja, jossa Antero kasvaa 1960-luvulle. Siitä yritän kirjoittaa jotain vähän fiksumpaa.

Hannu Väisänen: Vanikan palat. Otava, 2004. 412 s.

3 kommenttia:

  1. Mie tykkäsin Vanikan paloista paljon - ja juuri siksi, että tavoitti hienosti lapsen näkökulman. Myös Toiset kengät oli erinomainen, mutta Kuperat ja koverat jäi kesken. Ei oikein kolahtanut.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen halunnut lukea Väisästä jo vuosia, ja yksi syy on se, että hän on Oulusta ja kasarmialue on minulle tuttu. Toinen syy on tietysti hänen aiheensa. Väisänen on kuitenkin taas yksi, johon en ole päässyt vielä koskaan.

    Kiitos kirjoituksestasi - tässä oli kovastikin fiksua ;-), sillä innostuin taas! Saisinkohan vaikka Itsenäisyyspäivän haasteeseen tätä mukaan? Kenties.

    VastaaPoista
  3. Paula, minullakin kesti jostain syystä ikuisuuden, että sain tartuttua tähän, vaikka kirja on keikkunut jo vuosia TBR-listani kärkipäässä.

    Anna Elina, olen tainnut olla vähän pimennossa, sillä en tajunnutkaan että myös Kuperat ja koverat on tätä samaa sarjaa. Katsotaan miten käy kun pääsen siihen asti! Saattaa mennä vuosia, ks. edellinen... :)

    VastaaPoista