Keväällä ja kesällä haaviin osui pari erinomaista romaania ja kevyttä asiaproosaa.
Richard Yates: Revolutionary Road (1961)
Revolutionary Road odotti kirjapinossani kauan ja pääsi viimein lukuvuoroon. Viiltävä ja viiltävän hyvin kirjoitettu kirja nuoresta avioparista, Frank ja April Wheeleristä, jotka pääsevät kiinni 1950-luvun Yhdysvaltojen lähiöelämäunelmaan, mutta kaipaavat sittenkin jotain muuta. Heitä kalvaa epämääräinen tyytymättömyys siihen, millaiseksi elämä osoittautuikaan, millaisiksi ihmiset – ja ennen kaikkea ehkä he itse. Yates kuvaa epätäydellisiä (ja aika rasittavia) hahmojaan viileän terävästi ja samalla riipaisevasti.
Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi (2015)
Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun teki minuun aikoinaan vaikutuksen, Tyttökerho jätti ristiriitaisemmat fiilikset. Perillä kello kuusi hurmasi jälleen.
Kirjassa 1960-luvun Helsingin ajankuva ja henkilöiden sielunelämä kytkeytyvät saumattomasti yhteen. Elämäänsä kyllästynyt edustusvaimo Vuokko, paljasjalaksi haaveileva porvaristyttö Piitu ja kuuliainen vanhapiika Aune, joka yhtäkkiä ymmärtää jääneensä jumiin väärään aikaan.
Honkasalo kirjoittaa sujuvasti ja elävästi. Teksti vilisee ajankuvaa luovia yksityiskohtia, mutta ne soljuvat lukijalle luontevasti ja tarinaa kantaen. Henkilöistä vaikutuin etenkin keskushahmo Vuokosta, joka painiskeli tunteidensa kanssa aidon moniulotteisen tuntuisesti, ja Aunesta, joka herätti minussa suurta sympatiaa.
Imogen Edwards-Jones & Anonymous: Fashion Babylon (2006)
Kirja lupailee paljastuksia muotimaailman kulisseista, ”the mark-ups and the comedowns, the fabulous extremes and the shoddy short cuts”.
Viihdyttävää ja mielenkiintoistakin, sekä juorut että nippelitiedot muotibisneksen kiemuroista, mutta tällaista kirjaa kalvaa nopeasti ajan hammas. Kirja vilisee A-listan julkkiksia, jotka eivät enää ole A-listaa (tai edes elossa), ja on mukana toisaalta myös mauttomuuden huippu Posh, joka taas on sittemmin Victoria Beckhamina saanut muotimaailman synninpäästön. Muotibisnes ja -media kaiken kaikkiaan ovat tainneet liki puolessatoista vuosikymmenessä muuttua aika lailla.
Michael Blastland & Andrew Dilnot: The Tiger that Isn't: Seeing Through a World of Numbers (2007)
Vetävästi kirjoitettu kirja arkipäivän numerolukutaidosta. Kirjoittajat rohkaisevat lukijoita miettimään reippaasti omilla aivoillaan, mitä esimerkiksi lehtijutuissa mainitut numerot oikeastaan tarkoittavat. Kuinka paljon on paljon? Mitä keskiarvo kertoo? Monet kirjan viesteistä ovat sinällään tuttuja ja yksinkertaisia, mutta mukana on herkullisia esimerkkejä ja hyviä käytännön vinkkejä numerokammon selättämiseen ja numeroilla sumutuksen välttämiseen.
Elizabeth Gilbert: Committed - A Skeptic Makes Peace with Marriage (2010) (Tahdonko? - Kuinka päädyin naimisiin)
Mitä tapahtui Eat, Pray, Loven jälkeen? Avioeron jälkeisellä maailmanympärimatkalla itseään etsinyt ja uuden rakkauden löytänyt Elizabeth Gilbert päätyi Yhdysvaltain maahanmuuttolakien ”pakottamana” naimisiin brasilialaisen miesystävänsä kanssa. Tässä kirjassa Gilbert, joka oli raastavan eronsa jälkeen päättänyt ettei enää ikinä menisi naimisiin, siis pohtii kuinkas sitten kävikään.
Gilbert puntaroi limittäin omaa mutkikasta suhdettaan avioliittoon ja länsimaisen avioliittoinstituution ja parisuhteiden historiaa ja nykyhetkeä laajemminkin. Kirja tarjoaa ajattelemisen aihetta ja mielenkiintoista nippelitietoa, ja kirjoittajan henkilökohtaiset pohdinnat ovat sekä avoimia että analyyttisiä (ja tyydyttävät lukijan tirkistelynhalua!). Teksti on koukuttaa ja hypähtelee ketterästi yleisestä yksityiseen, mutta kirjaa lukiessa minua vaivasi silti vähän sama ärsytys kuin Eat, Pray, Loven kohdalla: välillä teki mieli ravistella kirjoittajaa, että lakkaa nyt jo märehtimästä, kyllä se siitä lutviutuu ja on sitä ennenkin eletty.
Revolutionary Road odotti kirjapinossani kauan ja pääsi viimein lukuvuoroon. Viiltävä ja viiltävän hyvin kirjoitettu kirja nuoresta avioparista, Frank ja April Wheeleristä, jotka pääsevät kiinni 1950-luvun Yhdysvaltojen lähiöelämäunelmaan, mutta kaipaavat sittenkin jotain muuta. Heitä kalvaa epämääräinen tyytymättömyys siihen, millaiseksi elämä osoittautuikaan, millaisiksi ihmiset – ja ennen kaikkea ehkä he itse. Yates kuvaa epätäydellisiä (ja aika rasittavia) hahmojaan viileän terävästi ja samalla riipaisevasti.
Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun teki minuun aikoinaan vaikutuksen, Tyttökerho jätti ristiriitaisemmat fiilikset. Perillä kello kuusi hurmasi jälleen.
Kirjassa 1960-luvun Helsingin ajankuva ja henkilöiden sielunelämä kytkeytyvät saumattomasti yhteen. Elämäänsä kyllästynyt edustusvaimo Vuokko, paljasjalaksi haaveileva porvaristyttö Piitu ja kuuliainen vanhapiika Aune, joka yhtäkkiä ymmärtää jääneensä jumiin väärään aikaan.
Honkasalo kirjoittaa sujuvasti ja elävästi. Teksti vilisee ajankuvaa luovia yksityiskohtia, mutta ne soljuvat lukijalle luontevasti ja tarinaa kantaen. Henkilöistä vaikutuin etenkin keskushahmo Vuokosta, joka painiskeli tunteidensa kanssa aidon moniulotteisen tuntuisesti, ja Aunesta, joka herätti minussa suurta sympatiaa.
Imogen Edwards-Jones & Anonymous: Fashion Babylon (2006)
Kirja lupailee paljastuksia muotimaailman kulisseista, ”the mark-ups and the comedowns, the fabulous extremes and the shoddy short cuts”.
Viihdyttävää ja mielenkiintoistakin, sekä juorut että nippelitiedot muotibisneksen kiemuroista, mutta tällaista kirjaa kalvaa nopeasti ajan hammas. Kirja vilisee A-listan julkkiksia, jotka eivät enää ole A-listaa (tai edes elossa), ja on mukana toisaalta myös mauttomuuden huippu Posh, joka taas on sittemmin Victoria Beckhamina saanut muotimaailman synninpäästön. Muotibisnes ja -media kaiken kaikkiaan ovat tainneet liki puolessatoista vuosikymmenessä muuttua aika lailla.
Michael Blastland & Andrew Dilnot: The Tiger that Isn't: Seeing Through a World of Numbers (2007)
Vetävästi kirjoitettu kirja arkipäivän numerolukutaidosta. Kirjoittajat rohkaisevat lukijoita miettimään reippaasti omilla aivoillaan, mitä esimerkiksi lehtijutuissa mainitut numerot oikeastaan tarkoittavat. Kuinka paljon on paljon? Mitä keskiarvo kertoo? Monet kirjan viesteistä ovat sinällään tuttuja ja yksinkertaisia, mutta mukana on herkullisia esimerkkejä ja hyviä käytännön vinkkejä numerokammon selättämiseen ja numeroilla sumutuksen välttämiseen.
Elizabeth Gilbert: Committed - A Skeptic Makes Peace with Marriage (2010) (Tahdonko? - Kuinka päädyin naimisiin)
Mitä tapahtui Eat, Pray, Loven jälkeen? Avioeron jälkeisellä maailmanympärimatkalla itseään etsinyt ja uuden rakkauden löytänyt Elizabeth Gilbert päätyi Yhdysvaltain maahanmuuttolakien ”pakottamana” naimisiin brasilialaisen miesystävänsä kanssa. Tässä kirjassa Gilbert, joka oli raastavan eronsa jälkeen päättänyt ettei enää ikinä menisi naimisiin, siis pohtii kuinkas sitten kävikään.
Gilbert puntaroi limittäin omaa mutkikasta suhdettaan avioliittoon ja länsimaisen avioliittoinstituution ja parisuhteiden historiaa ja nykyhetkeä laajemminkin. Kirja tarjoaa ajattelemisen aihetta ja mielenkiintoista nippelitietoa, ja kirjoittajan henkilökohtaiset pohdinnat ovat sekä avoimia että analyyttisiä (ja tyydyttävät lukijan tirkistelynhalua!). Teksti on koukuttaa ja hypähtelee ketterästi yleisestä yksityiseen, mutta kirjaa lukiessa minua vaivasi silti vähän sama ärsytys kuin Eat, Pray, Loven kohdalla: välillä teki mieli ravistella kirjoittajaa, että lakkaa nyt jo märehtimästä, kyllä se siitä lutviutuu ja on sitä ennenkin eletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti