Kirjablogi on jäänyt elämän muiden kiireiden vuoksi tauolle ja niin on melkein lukeminenkin. Vuosina 2016 ja 2017 luetut (hyvin harvat) ja vielä bloggaamattomat kirjat kuitattakoon siis tällä listalla.
Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
Mielikuvani kirjasta oli, että se kertoisi reippaan ja hilpeän eläkeläisrouvan seikkailuista maailman merillä. Ennakko-odotuksiini verrattuna kirjan sävy olikin mietteliäämpi, jopa usein apea, kun matkailijan mietteitä värittivät vanhenemisen vaivat, pelot ja yksinäisyys.
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Olin lukenut kirjasta paljon kehuja, mutta oma lukukokemukseni jäi jotenkin valjuksi. Ei ehkä ollut oikea hetki tälle kirjalle, en saanut otetta tarinan ja sen hahmojen merkityksellisyydestä.
Otso Soininvaara: Fillarilla Nizzaan
Matkakirjojen sarjassa tykästyin Soininvaaran jutusteluun pyörän selästä Euroopan teiltä. En ole ikinä pyöräillyt pitkiä matkoja enkä varsinaisesti aiokaan, mutta oli hauskaa seurata Soininvaaran matkaa.
Kirsti Mäkinen: Pulpetin henki
Kouluneuvos, veteraaniopettaja, suomen kielen, kirjallisuuden ja kansanperinteen rakastaja Kirsti Mäkinen muistelee. Lämminhenkinen kirja, josta huokuu Mäkisen rakkaus työhönsä ja into jakaa kielen, lukemisen ja yhdessä oivaltamisen ilo.
Caitlin Moran: Naisena olemisen taito
Sarah Waters: Tipping the Velvet
Pidin todella paljon Watersin romaaneista The Little Stranger (Vieras kartanossa) ja The Night Watch (Yövartio). Watersin esikoinen Tipping the Velvet sen sijaan sai minut hieman hämmennyksiin. Alussa olin innostunut kiehtovasta 1800-luvun miljööstä ja Watersin jälleen kerran otteessaan pitävästä kerronnasta, mutta tarinan edetessä sain yliannostuksen dramaattisia juonenkäänteitä ja historiallista lesboseksiä.
Pidin todella paljon Watersin romaaneista The Little Stranger (Vieras kartanossa) ja The Night Watch (Yövartio). Watersin esikoinen Tipping the Velvet sen sijaan sai minut hieman hämmennyksiin. Alussa olin innostunut kiehtovasta 1800-luvun miljööstä ja Watersin jälleen kerran otteessaan pitävästä kerronnasta, mutta tarinan edetessä sain yliannostuksen dramaattisia juonenkäänteitä ja historiallista lesboseksiä.
Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
Mielikuvani kirjasta oli, että se kertoisi reippaan ja hilpeän eläkeläisrouvan seikkailuista maailman merillä. Ennakko-odotuksiini verrattuna kirjan sävy olikin mietteliäämpi, jopa usein apea, kun matkailijan mietteitä värittivät vanhenemisen vaivat, pelot ja yksinäisyys.
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Olin lukenut kirjasta paljon kehuja, mutta oma lukukokemukseni jäi jotenkin valjuksi. Ei ehkä ollut oikea hetki tälle kirjalle, en saanut otetta tarinan ja sen hahmojen merkityksellisyydestä.
Otso Soininvaara: Fillarilla Nizzaan
Matkakirjojen sarjassa tykästyin Soininvaaran jutusteluun pyörän selästä Euroopan teiltä. En ole ikinä pyöräillyt pitkiä matkoja enkä varsinaisesti aiokaan, mutta oli hauskaa seurata Soininvaaran matkaa.
Kirsti Mäkinen: Pulpetin henki
Kouluneuvos, veteraaniopettaja, suomen kielen, kirjallisuuden ja kansanperinteen rakastaja Kirsti Mäkinen muistelee. Lämminhenkinen kirja, josta huokuu Mäkisen rakkaus työhönsä ja into jakaa kielen, lukemisen ja yhdessä oivaltamisen ilo.
Caitlin Moran: Naisena olemisen taito
Reipasta arkifeminismiä. Lukiessani tuumin, että olisi ehkä kannattanut lukea kirja alkuperäiskielellä englanniksi, jotta Moranin oma ääni olisi välittynyt vielä suoremmin.
Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina
Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina
Satu Rämön Salamatkustaja-blogi on mainio, ja niin oli kirjakin. Rämö kertoo elämästä Islannista hauskasti, tavallisesta elämästä ja sen erikoisuuksia ammentaen mutta samalla napakasti taustoittaen.
Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise
Olen näköjään viime aikoina ollut innostunut matka- ja ulkosuomalaiskirjoista! Helena Liikanen-Rengerin kirja (ja hyvä blogi!) elämästä suomalaisena naisena ja äitinä Etelä-Ranskassa oli sekin mukavaa luettavaa. Ranska on minulle tuttu maa, joten monet asiat tuntuivat herkullisen tutuilta – ja toisaalta taas samasta syystä johtuen olisin ehkä toivonut kirjan menevän paikoin vähän syvemmällekin ranskalaisuuden pureskelussa.
Kate Alcott: The Daring Ladies of Lowell
Kirjan tarina sijoittuu puuvillatehtaalle Lowellin kaupungissa Massachusettissa 1800-luvun alkupuolella, teollistumisen alkuaikoina. Oli avartavaa eläytyä päähenkilö Alicen ja muiden ”tehtaan tyttöjen” elämään: pitkiä päiviä, ankaria asuntolaemäntiä, keuhkoihin juuttuvaa puuvillapölyä – ja niiden lomassa ystävyyden ja haaveiden suomia ilonpilkahduksia. Romaanin juoneen punoutui niin murhamysteeri kuin luokkarajoja ylittävä romanssikin, joista ensimmäinen oli mielenkiintoisempi ja uskottavampi.
Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise
Olen näköjään viime aikoina ollut innostunut matka- ja ulkosuomalaiskirjoista! Helena Liikanen-Rengerin kirja (ja hyvä blogi!) elämästä suomalaisena naisena ja äitinä Etelä-Ranskassa oli sekin mukavaa luettavaa. Ranska on minulle tuttu maa, joten monet asiat tuntuivat herkullisen tutuilta – ja toisaalta taas samasta syystä johtuen olisin ehkä toivonut kirjan menevän paikoin vähän syvemmällekin ranskalaisuuden pureskelussa.
Kate Alcott: The Daring Ladies of Lowell
Kirjan tarina sijoittuu puuvillatehtaalle Lowellin kaupungissa Massachusettissa 1800-luvun alkupuolella, teollistumisen alkuaikoina. Oli avartavaa eläytyä päähenkilö Alicen ja muiden ”tehtaan tyttöjen” elämään: pitkiä päiviä, ankaria asuntolaemäntiä, keuhkoihin juuttuvaa puuvillapölyä – ja niiden lomassa ystävyyden ja haaveiden suomia ilonpilkahduksia. Romaanin juoneen punoutui niin murhamysteeri kuin luokkarajoja ylittävä romanssikin, joista ensimmäinen oli mielenkiintoisempi ja uskottavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti