Kesän aikana tuli käytyä kerran elokuvissa, ja muutama leffa töllötettiin kotisohvalla. Tässä siis vuoden ensimmäisen ja toisen kvartaalin jatkoksi kesän elokuvaelämykset.
Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl (2003)
Ensikohtaamiseni Jack Sparrow’n kanssa! Varsin viihdyttävä seikkailuelokuva. Oli hauskaa, että tämä leffa sattui tulemaan telkkarista pian sen jälkeen, kun olin lukenut merirosvoklassikko Aarresaaren ja olin oivissa pääkallolipputunnelmissa. Johnny Depp on tässä elokuvassa mainio.
Two Lovers (2008)
Ihastuin keväällä Joaquin Phoenixiin Walk the Linen Johnny Cashinä. Miehen näyttelijänlahjat pääsevät oikeuksiinsa myös tässä elokuvassa. Phoenix esittää estynyttä brooklyniläismies Leonardia, joka ei osaa valita lempeän morsiamensa (Vinessa Shaw) ja viettelevän naapurinsa (Gwyneth Paltrow) välillä. Vahvatunnelmaista, melankolista draamaa. Elokuvan kerrotaan perustuvan löyhästi Dostojevskin novelliin Valkoisia öitä, mutta ainakin Elma Ilonan blogijutun perusteella yhteys vaikuttaa tosiaan hyvin löyhältä.
The Great Gatsby (2013)
Olin kuullut Baz Luhrmannin Gatsby-tulkinnasta varautuneita arvioita, mutta minuun elokuva tehosi. Valkokankaalle ryöppyävä runsaus tekee tunnelmasta erilaisen kuin F. Scott Fitzgeraldin kirpeänhaikeassa romaanissa, mutta tarinan ydin löytyi minusta silti kaiken pauhun alta. Ja komealtahan se näytti! Leonardo DiCaprio teki minusta hienon roolin Gatsbynä: hahmo säilytti monitulkintaisuutensa.
Chéri (2009)
Coletten romaaniin perustuvassa elokuvassa Michelle Pfeiffer esittää ikääntyvää kurtisaania, joka rakastuu itseään rutkasti nuorempaan mieheen. Upea 1900-luvun alun miljöö ja puvut. Tarinakin kiehtoi, mutta luulen, että vielä enemmän saattaisin nauttia tästä kirjana. Lemmenparin suhde eteni kovin vauhdikkaan oloisesti, olisin kaivannut enemmän kypsyttelyä.
Sweeney Todd (2007)
Verenhimoinen parturi 1800-luvun Lontoossa. En tiennyt etukäteen, että kyseessä on musikaali, enkä osannut odottaa aivan näin veristä menoa, joten hämmennyin hieman, kun Johnny Depp ryhtyi laulaa luikauttelemaan ja viiltelemään kurkkuja auki. Olen viime kuukausina tullut katsoneeksi useamman Tim Burtonin elokuvan, ja miehen maneerit alkavat vähän kyllästyttää. Sweeney Todd ei ollut huonoin (vähiten olen toistaiseksi pitänyt Liisasta Ihmemaassa) mutta ei myöskään mieluisin (se oli Big Fish).
Tess (1979)
Sievä maalaistyttö Tess saa tietää olevansa ylhäistä syntyperää, mutta aateluus ja kauneus eivät vie onneen. Roman Polanskin ohjaama elokuva perustuu Thomas Hardyn romaaniin Tess of the D'Urbervilles (Tessin tarina). Englantilaiset maalaismaisemat ja nuori Nasstasja Kinski ovat tenhoavan kauniita, mutta tuntui, että vaiherikkaassa tarinassa oli liikaa tavaraa yhteen elokuvaan. Katselunautintoa ei edistänyt myöskään ranskankielinen dubbaus... Kirja alkoi kuitenkin kiinnostaa, joten taidanpa hankkia käsiini Tessin tarinan!
P. S. Muistuttelenpa minäkin kirjabloggareiden keräyksestä Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjan hyväksi. Lisää kampanjasta esimerkiksi Kirjainten virrassa -blogissa, ja lahjoituksen voi tehdä täällä. Vielä ehtii tukemaan lukutaitoa!
Ensikohtaamiseni Jack Sparrow’n kanssa! Varsin viihdyttävä seikkailuelokuva. Oli hauskaa, että tämä leffa sattui tulemaan telkkarista pian sen jälkeen, kun olin lukenut merirosvoklassikko Aarresaaren ja olin oivissa pääkallolipputunnelmissa. Johnny Depp on tässä elokuvassa mainio.
Ihastuin keväällä Joaquin Phoenixiin Walk the Linen Johnny Cashinä. Miehen näyttelijänlahjat pääsevät oikeuksiinsa myös tässä elokuvassa. Phoenix esittää estynyttä brooklyniläismies Leonardia, joka ei osaa valita lempeän morsiamensa (Vinessa Shaw) ja viettelevän naapurinsa (Gwyneth Paltrow) välillä. Vahvatunnelmaista, melankolista draamaa. Elokuvan kerrotaan perustuvan löyhästi Dostojevskin novelliin Valkoisia öitä, mutta ainakin Elma Ilonan blogijutun perusteella yhteys vaikuttaa tosiaan hyvin löyhältä.
Olin kuullut Baz Luhrmannin Gatsby-tulkinnasta varautuneita arvioita, mutta minuun elokuva tehosi. Valkokankaalle ryöppyävä runsaus tekee tunnelmasta erilaisen kuin F. Scott Fitzgeraldin kirpeänhaikeassa romaanissa, mutta tarinan ydin löytyi minusta silti kaiken pauhun alta. Ja komealtahan se näytti! Leonardo DiCaprio teki minusta hienon roolin Gatsbynä: hahmo säilytti monitulkintaisuutensa.
Coletten romaaniin perustuvassa elokuvassa Michelle Pfeiffer esittää ikääntyvää kurtisaania, joka rakastuu itseään rutkasti nuorempaan mieheen. Upea 1900-luvun alun miljöö ja puvut. Tarinakin kiehtoi, mutta luulen, että vielä enemmän saattaisin nauttia tästä kirjana. Lemmenparin suhde eteni kovin vauhdikkaan oloisesti, olisin kaivannut enemmän kypsyttelyä.
Verenhimoinen parturi 1800-luvun Lontoossa. En tiennyt etukäteen, että kyseessä on musikaali, enkä osannut odottaa aivan näin veristä menoa, joten hämmennyin hieman, kun Johnny Depp ryhtyi laulaa luikauttelemaan ja viiltelemään kurkkuja auki. Olen viime kuukausina tullut katsoneeksi useamman Tim Burtonin elokuvan, ja miehen maneerit alkavat vähän kyllästyttää. Sweeney Todd ei ollut huonoin (vähiten olen toistaiseksi pitänyt Liisasta Ihmemaassa) mutta ei myöskään mieluisin (se oli Big Fish).
Sievä maalaistyttö Tess saa tietää olevansa ylhäistä syntyperää, mutta aateluus ja kauneus eivät vie onneen. Roman Polanskin ohjaama elokuva perustuu Thomas Hardyn romaaniin Tess of the D'Urbervilles (Tessin tarina). Englantilaiset maalaismaisemat ja nuori Nasstasja Kinski ovat tenhoavan kauniita, mutta tuntui, että vaiherikkaassa tarinassa oli liikaa tavaraa yhteen elokuvaan. Katselunautintoa ei edistänyt myöskään ranskankielinen dubbaus... Kirja alkoi kuitenkin kiinnostaa, joten taidanpa hankkia käsiini Tessin tarinan!
P. S. Muistuttelenpa minäkin kirjabloggareiden keräyksestä Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjan hyväksi. Lisää kampanjasta esimerkiksi Kirjainten virrassa -blogissa, ja lahjoituksen voi tehdä täällä. Vielä ehtii tukemaan lukutaitoa!
Johnny Depp on aina ihana :-)
VastaaPoistaThe Great Gatsbya minun piti mennä katsomaan, mutta... no, ehkä jossain vaiheessa jostain.
Gatsby kannattaa katsoa! Minulle on tullut noista Burtonin leffoista myös pieni Johnny Depp -yliannostus, uskomatonta mutta totta :) Depp vetää Burtonin ohjaamana niin samantyyppisiä rooleja leffasta toiseen. Mutta Jack Sparrow oli mahtava!
PoistaKultahattu, Cheri, Sweeney Todd ja Pirates of the Caribbean - kaikki ihania leffoja! <3
VastaaPoistaTwo Loversin aion ehdottomasti katsoa :) Kiitos siis vinkistä! :)
Suosittelen, Two Lovers teki ainakin minuun vaikutuksen! Hieno tummanpuhuva tunnelma.
PoistaJohnny Deppin Jack Sparrow on parasta, mitä Pirates of the Caribbean -sarja tarjoaa. Ilman Deppiä siinä ei oikeastaan olisi mitään. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Burtonin ohjauksessa Depp on aina samanlainen / samantyylisissä rooleissa. Katsoin juuri The Tourist -leffan, jossa Depp taas on aika erilainen kuin yleensä.
VastaaPoistaKultahatun haluaisin ehdottomasti nähdä! DiCapriosta olen tykännyt joskus muinoin ja Aviatorin jälkeen taas uudelleen. Ja 20-lukua rakastan!
The Touristissa Depp on tosiaan erilaisessa roolissa, totta! Toivoisin näkeväni Deppiä enemmänkin muissakin kuin noissa burtonmaisissa outolinturooleissa.
PoistaGatsbyssä 20-luku on räiskyvimmillään! Huokailemisen arvoisia miljöitä ja pukuja.
Johnny Depp on yksi parhaista asioista mitä elokuvalta saattaa toivoa ;) Hän on loistava myös Jack Sparrown roolissaan. Sweeney Toddin musikaalius yllätti minutkin, mutta pienen yskähtelyn jälkeen pidin siitä ja jälkimaku sen kuin paranee, vaatii siis ehdottomasti uusintakatselun (ylipäätään Deppin elokuvat tulee katsottua useampaan kertaan)!
VastaaPoistaMinä näin Sweeney Toddin(kin) ranskalaisena versiona, mikä teki katselukokemuksesta vähän ärsyttävän sikäli, että puhutut repliikit oli dubattu ranskaksi mutta lauluosuudet jätetty englanniksi. Täh? Dubbaus on raivostuttavaa jo sinänsä, mutta vielä häiritsevämpää on, jos kieli ja näyttelijän ääni vaihtuvat koko ajan...
Poista