Kirjablogeissa turinoitiin eilen kirjojen ostamisesta. Hehkutuksen aiheena eivät tällä kertaa olleet loistolöydöt alelaareista, divareista ja kirjastojen poistohyllyistä, vaan ihan tavalliset täysihintaiset kirjat. Niitäkin kannattaa ostaa, jotta kirjailijat, kustantajat ja kirjakauppiaat voivat jatkaa lukuharrastajien elämän sulostuttamista työnsä hedelmillä. (Linkkejä bloggaajien kirjaostoksiin löytyy Café pour les idiots -blogista.)
Minä tunnustan ostavani täysihintaisia kirjoja harvoin. Syynä on runsaudenpula-ahdistus. Lukemattomia kirjoja on jo niin paljon omassa hyllyssä, kirjastoissa, internetin uumenissa ja noissa yllämainituissa divareissa, että tulen harvoin hakeutuneeksi asiasta tehden kirjakauppaan ostoksille. Ja siellä se runsaudenpula vasta iskeekin! Minulla on harvoin mielessä tiettyä kirjaa, jonka haluaisin omistaa tai lukea, vaan valitsen lukemiseni pikemminkin haahuilumetodilla. Kirjakaupan myyntipöytien seireeninlaulut saavat haahuilijan hämmentyneeksi. Miten valita näistä kaikista mielenkiintoisista kirjoista vain yksi, pari tai muutama kassalle vietäväksi?
Eilen kuitenkin tsemppasin. Bloggaamaan en ehtinyt, mutta olkoon tämä myöhästynyt tempauspostaus muistutus siitä, että kirjoja kannattaa ostaa tempausten ulkopuolellakin!
Olisin mieluusti tukenut lompakollani suomalaista kirjallisuutta, mutta koska halusin mennä ostoksille ihan oikeaan kirjakauppaan, kohteeksi valikoitui paikallinen puoti Brysselissä. Puoti on kyllä väärä sana, sillä kyseessä on Filigranes, Belgian suurin kirjakauppa. Pian kauppa kasvaa entisestään (2600 neliömetriin, jos tarkkoja ollaan), sillä syyskuun puolivälissä avautuu liikkeen uusi laajennusosa.
Filigranes on mukava kauppa. Kahvilaan voi ottaa kirjoja selailtavaksi (minä en tosin uskalla, kun pelkään kaatavani sumpit sivujen väliin), henkilökunta on tietäväistä ja avuliasta, ja monenlaisia tapahtumiakin on tarjolla. En ole toistaiseksi osallistunut mihinkään, mutta kiinnostuin esimerkiksi kirjallisista aperiitiveista, joiden ohjelmassa on lukuvinkkejä viinilasillisen äärellä. Kirjailijavieraitakin näkyy käyvän.
Ilostuin heti sisään päästyäni, sillä hienosti näkyvällä paikalla syksyn uutuuspöydällä oli peräti kaksi suomalaista kirjaa: Rosa Liksomin Compartiment no 6 ja Juhani Ahon Seul. Muitakin suomalaisia kirjoja tuli kaupassa kuljeskellessa vastaan, Arto Paasilinnasta Riikka Pulkkiseen ja Tuomas Kyröön. Jee!
Syksyn uutuuksien pöydällä olivat näkyvästi esillä isojen ranskalaisten kustantamojen kirjat, esimerkiksi Gallimardin tunnistettavat valko-punaiset kannet. Minimalististen kansien huomioarvoa oli uutuuksien osalta kasvatettu kääräisemällä kirjan ympärille läpyskä, jossa on värikuva kirjailijan pärstästä. Isojen talojen lisäksi esille oli kyllä nostettu ihan mukavasti pienempienkin kustantamojen teoksia.
Kovakantisia kirjoja oli harvassa. Kustannusalaa paremmin tuntevat osaavat ehkä analysoida paremmin, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kustantamot näyttävät julkaisevat suurimman osan romaaneista ”puolikovina”, siis sellaisina ei-ihan-pokkareina mutta kuitenkin pehmeäkantisina painoksina. Kuluttajien mieltymykset tässä asiassa taitavat vaihdella maittain, sillä Suomessa kovakantisuus tuntuu olevan tärkeä juttu.
Minkä kirjan sitten ostin? Halusin tutustua johonkin minulle uuteen kirjailijaan ja mieluiten belgialaiseen. Hyllystä hyppäsi silmään kirja, jolla oli uteliaisuutta kutkuttava kilometrin mittainen nimi: Histoire d’Alice, qui ne pensait jamais à rien (et de tous ses maris, plus un) eli jotakuinkin Tarina Alicesta, joka ei koskaan ajatellut mitään (ja kaikista hänen aviomiehistään, plus yhdestä). Takakansikin kuulosti mielenkiintoiselta. Kirjoittaja on belgialainen Francis Dannemark, kustantaja Robert Laffont, ilmestymisvuosi 2013 ja hinta 14,95 €. Siis ei kun kirja kainaloon!
Kassalla pyysin tempauspäivän kunniaksi kirjan lahjapakettiin. En raatsinut avata pakettia vielä. Odottakoon se sopivaa hetkeä, kun mieleni tekee ilahduttaa itseäni kirjalahjalla.
Minä tunnustan ostavani täysihintaisia kirjoja harvoin. Syynä on runsaudenpula-ahdistus. Lukemattomia kirjoja on jo niin paljon omassa hyllyssä, kirjastoissa, internetin uumenissa ja noissa yllämainituissa divareissa, että tulen harvoin hakeutuneeksi asiasta tehden kirjakauppaan ostoksille. Ja siellä se runsaudenpula vasta iskeekin! Minulla on harvoin mielessä tiettyä kirjaa, jonka haluaisin omistaa tai lukea, vaan valitsen lukemiseni pikemminkin haahuilumetodilla. Kirjakaupan myyntipöytien seireeninlaulut saavat haahuilijan hämmentyneeksi. Miten valita näistä kaikista mielenkiintoisista kirjoista vain yksi, pari tai muutama kassalle vietäväksi?
Eilen kuitenkin tsemppasin. Bloggaamaan en ehtinyt, mutta olkoon tämä myöhästynyt tempauspostaus muistutus siitä, että kirjoja kannattaa ostaa tempausten ulkopuolellakin!
Olisin mieluusti tukenut lompakollani suomalaista kirjallisuutta, mutta koska halusin mennä ostoksille ihan oikeaan kirjakauppaan, kohteeksi valikoitui paikallinen puoti Brysselissä. Puoti on kyllä väärä sana, sillä kyseessä on Filigranes, Belgian suurin kirjakauppa. Pian kauppa kasvaa entisestään (2600 neliömetriin, jos tarkkoja ollaan), sillä syyskuun puolivälissä avautuu liikkeen uusi laajennusosa.
Filigranes on mukava kauppa. Kahvilaan voi ottaa kirjoja selailtavaksi (minä en tosin uskalla, kun pelkään kaatavani sumpit sivujen väliin), henkilökunta on tietäväistä ja avuliasta, ja monenlaisia tapahtumiakin on tarjolla. En ole toistaiseksi osallistunut mihinkään, mutta kiinnostuin esimerkiksi kirjallisista aperiitiveista, joiden ohjelmassa on lukuvinkkejä viinilasillisen äärellä. Kirjailijavieraitakin näkyy käyvän.
Ilostuin heti sisään päästyäni, sillä hienosti näkyvällä paikalla syksyn uutuuspöydällä oli peräti kaksi suomalaista kirjaa: Rosa Liksomin Compartiment no 6 ja Juhani Ahon Seul. Muitakin suomalaisia kirjoja tuli kaupassa kuljeskellessa vastaan, Arto Paasilinnasta Riikka Pulkkiseen ja Tuomas Kyröön. Jee!
 |
| Bongaa suomalaiset! |
Syksyn uutuuksien pöydällä olivat näkyvästi esillä isojen ranskalaisten kustantamojen kirjat, esimerkiksi Gallimardin tunnistettavat valko-punaiset kannet. Minimalististen kansien huomioarvoa oli uutuuksien osalta kasvatettu kääräisemällä kirjan ympärille läpyskä, jossa on värikuva kirjailijan pärstästä. Isojen talojen lisäksi esille oli kyllä nostettu ihan mukavasti pienempienkin kustantamojen teoksia.
Kovakantisia kirjoja oli harvassa. Kustannusalaa paremmin tuntevat osaavat ehkä analysoida paremmin, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kustantamot näyttävät julkaisevat suurimman osan romaaneista ”puolikovina”, siis sellaisina ei-ihan-pokkareina mutta kuitenkin pehmeäkantisina painoksina. Kuluttajien mieltymykset tässä asiassa taitavat vaihdella maittain, sillä Suomessa kovakantisuus tuntuu olevan tärkeä juttu.
 |
| Ollako vai eikö olla kansikuva? Gallimard ei osaa päättää. |
Minkä kirjan sitten ostin? Halusin tutustua johonkin minulle uuteen kirjailijaan ja mieluiten belgialaiseen. Hyllystä hyppäsi silmään kirja, jolla oli uteliaisuutta kutkuttava kilometrin mittainen nimi: Histoire d’Alice, qui ne pensait jamais à rien (et de tous ses maris, plus un) eli jotakuinkin Tarina Alicesta, joka ei koskaan ajatellut mitään (ja kaikista hänen aviomiehistään, plus yhdestä). Takakansikin kuulosti mielenkiintoiselta. Kirjoittaja on belgialainen Francis Dannemark, kustantaja Robert Laffont, ilmestymisvuosi 2013 ja hinta 14,95 €. Siis ei kun kirja kainaloon!
Kassalla pyysin tempauspäivän kunniaksi kirjan lahjapakettiin. En raatsinut avata pakettia vielä. Odottakoon se sopivaa hetkeä, kun mieleni tekee ilahduttaa itseäni kirjalahjalla.
Hurjan isolta kirjakaupalta kuulostaa! Ja hauska idea pyytää kirja itselleen pakettiin. Pitäisi joskus itsekin :)
VastaaPoistaJuu, keksin vasta kassalla myyjän kysyessä paketoinnista, että siinäpä mukava tapa nautiskella uudesta kirjasta useampaan kertaan - ensin ostoksilla, sitten avatessa ja lopulta lukiessa!
PoistaJuhani Aho on vähän yllättävä :)
VastaaPoistaNoista formaateista olen itsekin kirjoittanut ja englantilaiset ja amerikkalaiset suosivat myös ei-ihan-pokkareita ja kovakantiset ovat aika harvinaisia.
Ja minä pidän niistä myös josta itkupotkuvalitus.
Gallimardin kannet ovat vaan niin ihquja, jos osaisin paremmin ranskaa niin noita haluaisin hyllyyn...
Dannemarkista en sen sijaan ole kuullut mitään.
Aho tosiaan yllätti ja ilahdutti! Toivottavasti ihana Yksin löytää lukijoita ranskankin kielellä!
PoistaMinullekin tuo Dannemark on aivan tuntematon nimi. En kyllä tunne belgialaisia kirjailijoita juuri muitakaan, mutta yritän hiljalleen paikkailla aukkoa sivistyksessäni.
Ihana postaus! Hauska kun törmäsit Ahon hienoon Yksin-romaaniin heti ovella :). Minä muuten tykkään puolipehmeistä kansista; ne ovat ekologiset ja mukavat käytössä, siis lukiessa. Ihan tiiliskivet luen kyllä mieluiten kovakantisina.
VastaaPoistaMinuakin miellyttävät nuo puolipehmeät, enkä tunne erityistä hinkua nimenomaan kovakantisiin. Pehmeitä on jotenkin rennompi lukea.
PoistaOo, ihana idea tuo paketointi! Minäkin olen kiinnittänyt täällä Saksassa harvinaisen paljon huomiota kirjojen kansiin.
VastaaPoistaErimaalaisia kansikonventioita on tosiaan hauska vertailla. Ranskalaiset näyttävät suosivan "vakavassa" kaunokirjallisuudessa tuollaista intellektuellin oloista minimalisista linjaa - tyylikästä, mutta ehkä vähän tylsää. Saksalaisesta kirjankansigrafiikasta minulla ei ole oikein mielikuvaa... postausaihevinkki, vink vink? :)
PoistaLiksomin kirjassa on hyvännäköinen kansi. Olen Marian kanssa samaa mieltä noista puolipehmeistä kansista. Tykkäisin myös pokkareista enemmän, jos Suomessa saisi niitä vähän isompi kokoisena ja isommalla fontilla.
VastaaPoistaMie olen kiinnittänyt matkoilla kansiin myös enemmän huomiota, mutta valitettavasti yleensä aina englanninkielisiin. En tajunnut tarkastella saksalaisia sen kummemmin, mutta toivottavasti Tessa tekee tosiaan tuon postauksen. :)
On hauska nähdä noita käännösten kansia - erilaisia tulkintoja tietyn näköisinä tutuiksi tulleista kirjoista. Liksomin kirjaa en ole lukenut, joten en osaa sanoa, miten hyvin kansi sopii kirjaan, mutta hienolta se kieltämättä näyttää.
PoistaAika ihana tuo paketointi itselle :) Mukavaa, että suomalainen kirjallisuus oli edustettuna!
VastaaPoistaOlin oikein iloinen noista Suomi-löydöistä! Olisi ehkä pitänyt nykäistä myyjää hihasta ja pitää sarja pieniä palopuheita, jotta osaavat suositella suomalaista kirjallisuutta muille asiakkaille! :)
Poista