Blogi on pitänyt taukoa, kun muut puuhat ovat kesätuulella houkuttaneet enemmän kuin lukeminen. Viime viikkoihin on mahtunut matkoja, mustikoita ja muuta mukavaa, mutta nyt taas kirjojen pariin!
Aloitetaan alkukesältä rästiin jääneellä näytelmävälipalalla à la Minna Canth. Kotoa pois (1895) pompsahti kännykkäni virtuaalikirjastoon samassa Project Gutenberg -tiedostossa Anna Liisan kanssa, joten lukaisin tutun klassikon jatkoksi myös tämän minulle ennalta tuntemattoman näytelmän.
Yksinäytöksinen näytelmä tapahtuu kokonaisuudessaan kahvikutsuilla kauppias ja rouva Penttisen luona, ja aiheena on heidän tyttärensä Fannyn tulevaisuus. Vanhemmat tekevät parhaansa juoniakseen Fannyn avioliiton satamaan, mutta nuori nainen itse halajaa kansakoulun opettajaksi.
Fannyn itsenäistymyspyrkimykset tuovat näytelmään ehkä jonkinasteista naisasianäkökulmaa, mutta Anna Liisan traagisuuteen verrattuna Kotoa pois on ehdottomasti hupiosastoa. Näytelmästä voisi syntyä hauska esitys vaikkapa jonkin harrastajateatteriryhmän käsissä: juoni on sopivan simppeli, ja henkilögalleriassa riittää reviteltävää.
Näytelmä piikittelee humoristisesti etenkin rouva Penttistä, joka on hienosteleva hölmö, ja siinä sivussa ulkokultaisia seurapiirejä ylipäätään. Rouvan päällimmäisiä huolia on varmistaa, että tytär kutsuu äitiään hienosti ”mammaksi” rahvaanomaisen ”äidin” sijasta ja että salin uudet verhot ovat vähintään yhtä hienot kuin kauppaneuvoksen karttiinit kadun toisella puolen. Rengistä ja piiasta kauppiaiksi edenneet Penttiset tekevät parhaansa käyttäytyäkseen tavoittelemansa yhteiskuntaluokan tapaan, mutta kahvikutsuille saapuva parempi väki katselee nousukkaita silti nenänvarttaan pitkin.
Rouvien keskinäistä nokittelua oli hauska seurata. Vahvin näytelmän herättämä tunne taisi kuitenkin olla myötähäpeä: Fanny-paran ja vanhempien sulhaskandidaatiksi kaavaileman tohtori Brobergin kiusaantuneisuuteen oli helppo eläytyä. Voi tohtori Spruuper -raukkaa!
Kotoa pois tutustutti minut myös uuteen kirjalliseen nettilöytöön eli Minnan salonki -sivustoon. Kuopion kaupunginkirjaston julkaisemilta sivuilta löytyy digitoituna Minna Canthin arkistoaineistoa: alkuperäisiä käsikirjoituksia, Canthin kirjoittamia ja saamia kirjeitä, näytelmien pääkirjoja, asiakirjoja, valokuvia sekä muuta Canthiin liittyvää materiaalia.
Minnan salongista opin esimerkiksi sen, että Kotoa pois -näytelmä pohjautuu Canthin novelliin ”Kodista pois”, joka ilmestyi Valvoja-lehdessä 1893 (ja löytyy näköjään Wikiaineistona). Canth dramatisoi novellin näyttämölle, ja näytelmän ensiesitys oli Suomalaisessa teatterissa 1895.
Näytelmään liittyen sivustolta löytyy käsikirjoituksen luonnos ja valmis versio sekä pari kirjettä. Ensimmäisessä niistä teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom kiirehtii näytelmän valmistumista ja toisessa kertoo Canthille sen vastaanotosta marraskuussa 1895. Bergbomin mukaan Kotoa pois ”sai kritiikiltä hyvin ankaran tuomion”, vaikka miestä itseään näytelmä miellytti ”niin paljon kuin 1. näytöksinen skizzi voi sen tehdä”. Bergbom tosin myöntää, että näytelmän ”vieraat rouvat olivat kuitenkin enemmän kuvatut schablonin mukaan, kuin suotavaa olisi ollut”.
Minnan salongissa voi vierailla osoitteessa www.minnansalonki.fi. Hieno hanke!
Osallistun tälläkin näytelmällä Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjat -haasteeseen.
Lähteet:
Minna Canth. Näytelmä yhdessä näytöksessä. Minnan salonki, viitattu 7.8.2013.
<http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305163616>
Kaarlo Bergbom. Kaarlo Bergbomin kirje Minna Canthille marraskuu 1895. Minnan salonki, viitattu 7.8.2013. <http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201301141329>
 |
| Kotoa pois -näytelmän käsikirjoitusta. |
Yksinäytöksinen näytelmä tapahtuu kokonaisuudessaan kahvikutsuilla kauppias ja rouva Penttisen luona, ja aiheena on heidän tyttärensä Fannyn tulevaisuus. Vanhemmat tekevät parhaansa juoniakseen Fannyn avioliiton satamaan, mutta nuori nainen itse halajaa kansakoulun opettajaksi.
Fannyn itsenäistymyspyrkimykset tuovat näytelmään ehkä jonkinasteista naisasianäkökulmaa, mutta Anna Liisan traagisuuteen verrattuna Kotoa pois on ehdottomasti hupiosastoa. Näytelmästä voisi syntyä hauska esitys vaikkapa jonkin harrastajateatteriryhmän käsissä: juoni on sopivan simppeli, ja henkilögalleriassa riittää reviteltävää.
Näytelmä piikittelee humoristisesti etenkin rouva Penttistä, joka on hienosteleva hölmö, ja siinä sivussa ulkokultaisia seurapiirejä ylipäätään. Rouvan päällimmäisiä huolia on varmistaa, että tytär kutsuu äitiään hienosti ”mammaksi” rahvaanomaisen ”äidin” sijasta ja että salin uudet verhot ovat vähintään yhtä hienot kuin kauppaneuvoksen karttiinit kadun toisella puolen. Rengistä ja piiasta kauppiaiksi edenneet Penttiset tekevät parhaansa käyttäytyäkseen tavoittelemansa yhteiskuntaluokan tapaan, mutta kahvikutsuille saapuva parempi väki katselee nousukkaita silti nenänvarttaan pitkin.
Rouvien keskinäistä nokittelua oli hauska seurata. Vahvin näytelmän herättämä tunne taisi kuitenkin olla myötähäpeä: Fanny-paran ja vanhempien sulhaskandidaatiksi kaavaileman tohtori Brobergin kiusaantuneisuuteen oli helppo eläytyä. Voi tohtori Spruuper -raukkaa!
Kotoa pois tutustutti minut myös uuteen kirjalliseen nettilöytöön eli Minnan salonki -sivustoon. Kuopion kaupunginkirjaston julkaisemilta sivuilta löytyy digitoituna Minna Canthin arkistoaineistoa: alkuperäisiä käsikirjoituksia, Canthin kirjoittamia ja saamia kirjeitä, näytelmien pääkirjoja, asiakirjoja, valokuvia sekä muuta Canthiin liittyvää materiaalia.
Minnan salongista opin esimerkiksi sen, että Kotoa pois -näytelmä pohjautuu Canthin novelliin ”Kodista pois”, joka ilmestyi Valvoja-lehdessä 1893 (ja löytyy näköjään Wikiaineistona). Canth dramatisoi novellin näyttämölle, ja näytelmän ensiesitys oli Suomalaisessa teatterissa 1895.
Näytelmään liittyen sivustolta löytyy käsikirjoituksen luonnos ja valmis versio sekä pari kirjettä. Ensimmäisessä niistä teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom kiirehtii näytelmän valmistumista ja toisessa kertoo Canthille sen vastaanotosta marraskuussa 1895. Bergbomin mukaan Kotoa pois ”sai kritiikiltä hyvin ankaran tuomion”, vaikka miestä itseään näytelmä miellytti ”niin paljon kuin 1. näytöksinen skizzi voi sen tehdä”. Bergbom tosin myöntää, että näytelmän ”vieraat rouvat olivat kuitenkin enemmän kuvatut schablonin mukaan, kuin suotavaa olisi ollut”.
Minnan salongissa voi vierailla osoitteessa www.minnansalonki.fi. Hieno hanke!
Osallistun tälläkin näytelmällä Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjat -haasteeseen.
Lähteet:
Minna Canth. Näytelmä yhdessä näytöksessä. Minnan salonki, viitattu 7.8.2013.
<http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305163616>
Kaarlo Bergbom. Kaarlo Bergbomin kirje Minna Canthille marraskuu 1895. Minnan salonki, viitattu 7.8.2013. <http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201301141329>
Kiitos kirjoituksesta, Minna Canth kiinnostaa aina! Jatkakin matkaa blogistasi Minnan salonkiin. :)
VastaaPoistaMinulle Canth ei ole vielä kovin tuttu, mutta tutustun hiljakseen näiden e-kirjojen kautta. Anna Liisa on tähänastinen suosikki. Toivottavasti Minnan salongissa oli mukavaa!
PoistaKiitos täältäkin, kiinnostava aihe! Hetken luulin että otsikko viittasi Kuopiossa korttelimuseossa sijaitsevaan Minnan salonkiin, mutta täältä löytyikin siis virtuaalinen versio. :-)
VastaaPoistaJaa, enpä tiennyt, että Minnalla on Kuopiossa edelleen ihan "oikeakin" salonki! Sielläkin olisi kiva käydä, mutta eipä juuri ole Kuopion-reissuja tiedossa...
PoistaAjattelinkin aluksi, että kuulostaa tutulta. Olen lukenut tuon novellin jokin aika sitten ja ihmettelin, että "miten niin näytelmä". :) Mutta selvisihän se.
VastaaPoistaTäytyykin taas piipahtaa Minnan salongissa!
Olisinpa muuten voinut lukaista tuon novellinkin, voisi olla mielenkiintoista vertailla sitä tähän näytelmäversioon.
PoistaJännä homma, että minusta novelli Kodista pois ei vaikuta mitenkään hupiosastoon kuuluvalta. Ehkä olen turhan tosikko, mutta minulle tärkeältä siinä novellissa tuntui pienen kaupungin juoruilueliitin kuvaus. Eikä se eliitti vaikuta mitenkään hauskalta, vaan kerrassaan kammottavalta. Heidän vallassaan on nuoren Fannyn ja varmaan tohtorinkin tulevaisuus! Vaikka Fannyn vanhemmat ovatkin parempien piirien joukossa hyväätarkoittavia, nousukasmaisia höpsöjä, säätelevät he Fannyn elämää pyrkimällä kahlitsemaan hänet porvarisrouvan rooliin.
VastaaPoistaNäin pari vuotta sitten tästä novellista rakennellun näytelmän, jonka esitti Teatteri Avoimet ovet Kuopion vierailullaan ja siinä myös vaikutti korostuvan tuo humoristinen puoli. En tiedä oliko esityksen pohjana Canthin oma näytelmäsovitus vaiko ohjaaja Heini Tolan tai kenties jonkun muun tekemä sovitus.
Tämä asia alkoi nyt askarruttaa sen verran, että täytyi lukea tuo novelli. Siitä jäi kyllä paljon raskaampi mieli kuin näytelmäversiosta. Novellissa pääsee paremmin sisään Fannyn ajatuksiin ja tunteisiin, joita vanhempien ja yhteisön asettamat paineet herättävät, kun taas näytelmässä aika iso osa dialogista kuluu rouvien vähän karikatyyrimäiseenkin juoruiluun. Novellin tapahtumien aikajana on myös pidempi kuin näytelmäversion, joten Fannyn piinan jatkuvuus tulee paremmin ilmi.
PoistaVoisin kuvitella, että näyttämölle sovitettuna näytelmän tunnelma riippuu paljon siitä, millaiseksi Fannyn rooli rakennetaan. Fanny-paran osana on paljolti vain seurata kiusaantuneena sivusta muiden touhotusta eli haasteena voi olla, miten välittää ulkoisesti säyseää Fannya riipivät tuntemukset katsojille niin, ettei hahmo jää meuhkaavien juoruakkojen varjoon.
Kaksi erihenkistä muunnelmaa samasta teemasta siis!
Olit aika myötämielinen näkemykselleni. Tekstissäsi on mielestäni kiinnostava poiminta tuo Bergbomin huomautus ihan lopussa, että ”vieraat rouvat olivat kuitenkin enemmän kuvatut schablonin mukaan, kuin suotavaa olisi ollut”. Tämä voisi ehkä viitata siihen, että Bergbomkin olisi halunnut esityksessä panostettavan uskottavampaan ilkeän juonittelun ja toisten asioitten järjestelyn kuvaukseen.
PoistaTotta! Ehkä näytelmän ensiesityksessä kävi juuri niin, että rouvat veivät kaiken huomion, ja Fannyn tuska jäi jalkoihin... Olipa mukavaa, että kommentoit novellin ja näytelmän erilaisuudesta! Mielenkiintoista vertailla, miten sama materiaali taipuu eri muotoihin ja mitä prosessissa tulee lisää tai jää pois.
PoistaMinäkin ajattelin lukea Canthia jossain vaiheessa ja juurikin Projekti Gutenbergin kautta. Kesän aikana olen lukenut Hamletin ja nyt on meneillään Ahon Rautatie. Kätevä e-kirjameininki ainakin, jos valitsee noita lyhyempiä teoksia. Jossain vaiheessa varmaan kokeilen äänikirjanakin jotain - suomenkielistä tai enkunkielistä.
VastaaPoistaOlen ihastunut e-kirjoihin! Esimerkiksi tällaisia vanhoja näytelmiä en välttämättä tulisi varta vasten kirjastosta hakeneeksi tai omaan hyllyyn ostaneeksi, mutta kun niitä on verkossa tarjolla vain klikkauksen päässä, niin a vot. Olen ladannut kännykkään pienen varaston. Äänikirjoissa minulla sen sijaan on vielä totuttelemista. Kuunnellessa kirjasta tuntuu menevän väkisinkin enemmän ohi kuin lukiessa, joten kaikille kirjoille kuuntelu ei tee oikeutta. Parhaiten minusta äänikirjoiksi sopivat juonivetoiset kirjat, joiden kieli tai kerronta eivät vaadi erityistä makustelua ja pureskelua.
Poista