Gabriel García Márquez: Rojumyrsky

Hupsista! 24h-lukumaratonilla oli mukavaa, mutta vuorokauden rutistus vei näköjään lukuhaluni koko loppukuuksi. En ole lukenut mitään kahteen viikkoon enkä edes blogannut maratonilla lukemistani kirjoista. Monet niistä olivat kuitenkin niin hyviä, että on aika kaivaa esiin maratonilla suhritut muistilaput ennen kuin kirjat unohtuvat kokonaan.

Gabriel García Márquezin Rojumyrsky (1955) oli maratonini ensimmäinen kirja. Se valikoitui pinoon kirjailijan perusteella: García Márquez on Nobel-haasteen lukulistalla. Lisäksi halusin pinon kotimaisen enemmistön sekaan vähän eteläamerikkalaista eksotiikkaa. En ole lukenut juuri lainkaan eteläamerikkalaista kirjallisuutta, mutta Rojumyrsky tuntui pätevältä maanosansa edustajalta miljöönsä ja tunnelmansa puolesta. Ruumiinvalvojaiset kuumassa, pölyisessä pikkukylässä ja kohtalontuntuisia sukutarinoita...

Ruumis on salaperäinen tohtorismies, jota koko Macondon kylä inhoaa, ja valvojaisissa paikalla ovat tohtoria vuosia talossaan majoittanut vanha mies, hänen tyttärensä ja tyttärenpoikansa. Pienoisromaanin tapahtumat sijoittuvat kokonaisuudessaan yhteen iltapäivään, mutta takaumien kautta lukijalle avautuu tohtorin kuolemaan johtaneiden tapahtumien ketju vuosien takaa.

Kirjasta jäi mieleen etenkin sen vahva tunnelma: yksityiskohdissa viipyilevä ja kaikkiin aisteihin vetoava kuvailu. Iltapäivän hitaasti matelevista tunneista kuoriutuu kerros kerrokselta esiin varjoista nousevia näkyjä ja painavaan hiljaisuuteen kätkeytyviä ääniä.

Kuumuus on suljetussa tilassa sietämätön. Kaduilta kuuluu auringon humina mutta ei mitään muuta. Ilma on seisahtanutta, kiinteää; tuntuu että sitä voisi väännellä kuin peltilevyä. Huoneessa johon ruumis on tuotu tuoksuu matka-arkuille, mutta minä en näe niitä missään. Nurkassa on riippumatto jonka toinen pää on kiinni metallirenkaassa. Haisee roskatunkiolle.

Kertojina on vuorotellen kolme sukupolvea. Lapsen kokemus ruumiinvalvojaisista on kiinni tässä hetkessä. Poika tarkkailee äitiään ja isoisäänsä, yrittää ymmärtää, ihmettelee. "Minä olin aina luullut että kuolleilla ehdottomasti on hattu. Nyt näen että niin ei ole." Pojan äidille ja isoisälle odotuksessa sen sijaan on monta kerrosta, nykyhetkeen limittyvät myös kaikki menneet. Tarinan kuoriutuminen esiin vähitellen, eri kertojien näkokulmien kautta kertautuen, piti pysähtyneeseen tilaan sijoittuvan romaanin jännitteen yllä.

Samaan ruhjuiseen Macondon kylään sijoittuu kirjan takakannen mukaan myös Sadan vuoden yksinäisyys. Ensimmäinen García Márquezini oli lupaava kokemus, joten ehkä joskus tartun vielä tuohonkin klassikkoon!

Gabriel García Márquez: Rojumyrsky. WSOY, 1993. Espanjankielinen alkuteos La hojarasca, 1955. Suom. Pentti Saaritsa, päällys Urpo Huhtamaa. 139 s. ISBN 951-0-18953-7. Lainattu kirjastosta.