17. kesäkuuta 2012

Maratonin jälkipuinnit


Lurun 24h-lukumaraton on siis menestyksellisesti suoritettu ja on jälkipuintien aika!

Aloitetaan suorituskeskeisesti numeroilla. Vuorokauden aikana luin 9 kirjaa eli yhteensä 1438 sivua. Varsinaiseen lukemiseen meni laskujeni mukaan, hm, 12 tuntia 10 minuuttia – hämmentävä tulos, sillä kahdeksan tunnin yöunien lisäksi luulin pitäneeni vain lyhyitä taukoja, mutta näköjään niihin kuitenkin hulahti yhteensä nelisen tuntia. Mystistä!

Eniten lukuaikaa meni J. M. Coetzeen Michael K:n elämään (2h 15 min), joka ei ollut sivumäärältään pisin (187 s.), mutta tiheintä fonttia. Sivumäärältään pisin oli Markus Nummen Kadonnut Pariisi (207 s.), josta selvisin tunnissa ja 40 minuutissa. Maratonin lyhin kirja oli Tuomas Kyrön Miniä (122 s. ja 45 minuuttia).

Maratonin aikana keräilin pojoja myös pariin lukuhaasteeseen. Tässä siis lukemani kirjat ja haasteet, joihin niillä osallistun:

  • Gabriel García Márquez: Rojumyrsky (Nobel-haaste)
  • J. M. Coetzee: Michael K:n elämä (Nobel-haaste)
  • Katja Kallio: Elokuvamuisti
  • Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (Underbara finlandssvenskor vid papper)
  • Anja Snellman: Aura (Kuusi kovaa kotimaista)
  • Markus Nummi: Kadonnut Pariisi
  • Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen
  • Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja (Kuusi kovaa kotimaista)
  •  Tuomas Kyrö: Miniä

Mitä pyörii mielessä maratonin jälkeen? Ainakin se, että oli
ihanaa keskittyä kokonaisen vuorokauden ajan näin häpeämättömästi pelkästään lukemiseen ilman pienintäkään ajatusta, että pitäisi tehdä jotain mukamas hyödyllistäkin välillä. Olin ihan omissa maailmoissani, ja sivut vain humisivat eteenpäin. Lukurauhan suhteen minun maraton-olosuhteeni olivat kieltämättä ensiluokkaiset – yksin kotona eikä mitään pakollisia menoja tai muita häiriötekijöitä.

Olin arvellut, että jossain vaiheessa lukeminen saattaisi alkaa maistua puulta, mutta takkupaikkoja ei oikeastaan tullut eteen. (No, Koirankynnen leikkaajaa lukiessani kääntelin kyllä välillä sivuja sillä mielellä, että paljonkos tätä vielä onkaan jäljellä... Siihen viehdyin maraton-kirjoista vähiten.) Illalla nukkumaan mennessä olin lukenut kolme kirjaa ja suurimman osan neljännestäkin, ja tuntui, että lukemista sinänsä olisi voinut vielä ilomielin jatkaa, mutta viikon hyörinästä väsyneet silmät alkoivat vähitellen lupsua vastaanpanemattomasti. Vireystilan suhteen paras ajoitus maratonille olisi varmaan ollut keskellä viikonloppua, lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään.

Valitsin maratonille melko lyhyitä kirjoja, enimmäkseen alle 200-sivuisia, ja yritin ottaa mukaan erityyppisiä kirjoja, jotta lukemiseen tulisi sopivasti vaihtelua. Muidenkin maratoonarien hyväksi havaitsema strategia toimi. Kävi kuitenkin niinkin, että jo kahden kirjan jälkeen syöksyin hakemaan luettavaa etukäteen kasaamani runsaanpuoleisen pinon ulkopuolelta. Jotenkin Rojumyrskyn ja Michael K:n elämän jälkeen en ollut valmis syöksymään suoraa päätä taas uuteen fiktiiviseen maailmaan, joten nappasin luettavaksi Katja Kallion elokuvakolumneja. Ei-fiktiotakin olisi siis kannattanut ottaa mukaan pinoon!

Olin varannut maratonille useammankin kevyen välipalakirjan, esimerkiksi tyttökirjoja ja ohuen ja kuvitetun Lokki Joonatanin. Niihin en sitten loppujen lopuksi tarttunutkaan. Maratonille lähtiessäni kuvittelin, että lukisin vuorokauden aikana ainakin yhden kaavailemistani tyttökirjoista – houkuttelevimmalta tuntui Merja Otavan Priska mutta tosipaikan tullen tunnelma ei sitten ollutkaan niille sopiva.

Ennen maratonia minua kiinnosti urakan "fyysisen" puolen (miltä tuntuu lukea päivä putkeen?) lisäksi se, alkaisivatko tiiviiseen tahtiin luetut kirjat keskustelemaan keskenään ja miten. Jonkin verran kyllä. Pari kertaa lukiessa huomasin epämääräisesti alkavani solmia eri kirjojen tapahtumia tai henkilöitä yhteen, mutta tällainen pieni sekoittuminen ei kuitenkaan tuntunut häiritsevältä. Pikemminkin kirjat tuntuivat antavan toisilleen kaikupohjaa.

Mukava oivallus oli sekin, ettei kirjan lukeminen oikeastaan vie paljon aikaa. Hassua, mutten ole koskaan jotenkin tietoisesti miettinyt saati sitten mitannut, kuinka kauan tietyn paksuisen kirjan lukemiseen menee. Voivottelen usein mielessäni, että voi kun ei ole aikaa lukea niin paljon kuin haluaisi, mutta maratonilla hoksasin, että runsaassa puolessatoista tunnissa lukee jo ihan mukavan kokoisen kirjan. Siis vartti päivässä viikon ajan! Sehän ei ole aika eikä mikään, ja kyllä niitä irtovartteja kiireisinäkin (tai muka kiireisinä) päivinä löytyy.

Kaiken kaikkiaan lukumaraton oli siis oikein hauska kokemus; voisin ottaa joskus uusiksikin. Kiitos kaikille kannustuksesta, kommenteista ja kirjavinkeistä!

21 kommenttia:

  1. Hienoa että maraton meni hyvin. Nyt on varmaan olosi kuin olympiavoittajalla - ja syystä! :)

    Ihmeen paljon tosiaan ehtii vuorokaudessa lukea! Minkä kirjan muuten näin jälkikäteen nostaisit positiivisimmaksi elämykseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hm, parasta lukukokemusta on vaikea valita! Coetzeen kirja jäi jotenkin pyörimään mielessä, vaikka matkan varrella en aina ollut ihan varma, kuinka paljon siitä pidin. Kuvanveistäjän tytär oli ihana, tunnelmallinen kirja, jota varmasti palaan vielä uudelleenkin makustelemaan. Ja sitten vielä Kadonnut Pariisi ja Tuo tumma nainen. Eli siis osaan valita positiivisimmaksi elämykseksi yhdeksästä kirjasta neljä :)

      Poista
  2. Hei Luru ja olit kyllä tosi vauhdikas lukija! Jos tekisin tämän uudestaan, niin valitsisin juuri lyhyitä erityyppisiä romaaneja. Sitä Priskaa jään vielä odottelemaan ja kesäkirjaksikin se sopisi mainiosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Priska on pinon päällä! Haluan tosiaan lukea sen pian, kun ei nyt maratonilla tullut luettua.

      Poista
  3. Kuulostaa siltä, että nautit maratonistasi - kivaa! Ja kiitos: taas lisätodisteita teesilleni, ettei lukeminen oikeastaan vie aikaa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vie ei! :) Sinä kyllä luet niin hämmästyttäviä määriä, että olet selvästi jonkinlainen tavanomaisia aikakäsityksiä venyttelevä suhteellisuusteoreetikko. :)

      Poista
  4. Hauskalta kuulostaa sinun maratonisi ja aivan upeaa sekin, että sinulla oli nobelisteja mukanasi. Huomasin, että itselleni valikoitui yllättävän monta pienistä kertomuksista koostuvaa kirjaa tai novelleja. Hauskaa, sillä niitä luen muutoin vähemmän. Onnittelut hienosta maratonista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nobelistien suhteen olen kieltämättä tyytyväinen! Kärsin vähän oudosta palkintokirjailijakammosta, kuvittelen nobelisteja vaikeiksi, joten oli mukavaa tutustua kerralla kahteen nobelistiin ja todeta mieluisiksi. Ja tosiaan oli hyvä että mukana oli myös "pätkittäistä" lukemista, rytmittää lukemista välillä eri tavalla.

      Poista
  5. On hauska kuulla näitä maratonkokemuksia, etenkin kun ne ovat noin onnistuneita. Huvittaisi itseäkin kokeilla. Pitänee repäistä jokin viikonloppu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Minä ainakin viihdyin :)

      Poista
  6. Hienoa, että kokemus oli hyvä ja nautittava! Hirmu paljon sait luettua. Alkaa tuntua entistä enemmän siltä, että pitäisi itsekin kokeilla. Onneksi muut tekevät ensin, niin saa sitten valmiina hyviksi todettuja strategioita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikat käyttöön vain! Aika paljon sitä vuorokaudessa tosiaan ehti. "Tulokseen" vaikuttaa kyllä varmasti tosi paljon se, millaisessa tilanteessa ja tunnelmissa luku-urakan alkaa. Ja kirjojen taitto! Raakkasin pinosta pois heti alkuun kaikki tosi tiheään painetut, mutta huomasin kyllä, että näistä tiheintä (Coetzee) oli väsyttävintä lukea.

      Poista
  7. Hauska kuulla sinunkin fiiliksiä maratonin jälkeen! Minulla tämä on vielä sellaisena "ehkä joskus" - mutta katsotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joskus on hyvä suunnitelma :) Muiden maratonraportteja on aina kiva lukea eli kannustan sinuakin kokeilemaan!

      Poista
  8. Olit kyllä nopea maratoonari, jätit ainakin tämän kilpakumppanisi taakse heti alkuspurtin jälkeen;) Täytyy näemmä parantaa tahtia ensi kerralla, luin itse vain puolet lukemastasi määrästä, ja minulla taisi olla vielä tunti tai kaksi enemmän lukuaikaakin:D Siis herää vain kysymys, miten hidas sitä voikaan olla lukemaan:DD

    Minäkin huomasin, ettei kirjat, joita oli pitänyt 100% varmana kirjana maratonille, tullut sitten edes luettua. Niin se fiilis vain kummasti vaihtelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi tämän maratoonailun tavoitteena ovat omat lukulöydöt, ei sivumäärissä kilpailu! Joskus lukeminen rullaa hurjaa vauhtia, joskus tahkeammin. Ja luulen, että hitaammin lukeminen - ehkä enemmän paneutuen ja nautiskellen ja pohdiskellen - on taito paikallaan. Minä huomaan joskus posottavani eteenpäin niin, että jälkeenpäin jää vähän kaihertamaan sellainen olo, että kirja olisi ehkä ansainnut rauhallisemman lukijan.

      Poista
  9. Voin hyvin kuvitella, miten tässä tilanteessa henkilöt ja ympäristöt yhdistyy tai menee jopa sekaisin -sama homma kun tuntuu käyvän joskus ihan muutenkin, liekö merkki infoähkystä ja tarinoiden tulvasta :D

    Mutta onnea loppuunsuoritetusta maratoonista, näiden seuraaminen lisää kipinää omaankin, joka piti jo tehdäkin mutta kun on tuo kuuluisa "kiire" vaivannut... ;D (harmi ettet ehtinyt siihen Tervoon asti, toivottavasti jossan vaiheessa, haasteen ulkopuolella!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmissani on kyllä lukea noita muitakin maratonille varaamiani kirjoja, kun nyt tuli kerran kirjastosta raahattua niin ei tekisi mieli kärrätä lukemattomina takaisin! Eli ehkä sitä Tervoakin tulossa...

      Kirjojen sekoittumisesta: Huomasin jossain vaiheessa puolihuolimattomasti miettiväni jonkun henkilön käytöstä hänen isäsuhteensa valossa, mutta sitten tajusin, että ajattelemani isä oli jonkun aivan muun isä jossain toisessa kirjassa. :) Mutta jotenkin tällainen sekoittuminen ei silti harmittanut. Ajattelen, että ei kirjoja kuitenkaan koskaan lue "puhtaalta pöydältä", vaan lukukokemukseen vaikuttavat aina ulkopuoliset asiat - olivat ne sitten muita kirjoja tai jotain ihan muuta - ja hyvä niin.

      Poista
  10. Hieman "myöhässä" eksyn tänne kommentoimaan. Mutta mielenkiintoista on se, että oman maratonini aikana luin kolmen saman kirjailijan kirjoja kuin sinäkin. Omalta listaltani löytyi Nummen Karkkipäivä, Kyrön Kerjäläinen ja jänis sekä Kallion Syntikirja.

    Näitä maratonpostauksia on kiva lueskella. Eikä sitä iloa vähennä se, että taisin osaltani vähän vaikuttaa tähän "buumiin" huhtikuussa. :)

    VastaaPoista
  11. Ja jatkokommentti: Toki minä luin myös Kaurasen (myöh. Snellman) kirjan Sonja O. kävi täällä.

    Minä luin "vain" seitsemän kirjaa, joten sattuipa aika hyvin samat kirjailijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa tosiaan! Haluaisin lukea em. kirjailijoilta myös nuo sinun mainitsemasi kirjat, esim. Syntikirja ja Sonja O. kiinnostaisivat kovasti. En mitenkään tietoisesti benchmarkannut sinun listaasi, mutta ehkä se oli jäänyt johonkin takaraivoon... :) Sinun maratonisi on tosiaan innoittanut monta seuraajaa - kiva että innostuit ja innostit!

      Poista