Ranskalaisen Katherine Pancolin nimi on jäänyt mieleen uteliaisuutta kutkuttavista kirjojen nimistä, sellaisista kuin Krokotiilin keltaiset silmät ja Kilpikonnien hidas valssi. Etsin kirjastosta kuitenkin laukkukirjaksi sopivaa ohuempaa opusta, joten tartuin näiden sijasta saman tekijän varhaisempaan romaaniin Un homme à distance (2002). Kirjaa ei tietääkseni ole suomennettu, mutta älkää huoliko, ainakaan minun näkökulmastani menetys ei ole suuren suuri.Kirjassa on ihana idea. Pikkukaupungissa Normandian rannikolla kirjakauppaa pitävä Kay ryhtyy kirjeenvaihtoon arvoituksellisen amerikkalaisen miehen kanssa, joka tilaa kaupasta kasakaupalla kirjoja hinnasta piittaamatta. Kay ja Jonathan alkavat kirjoittaa toisilleen lukemistaan kirjoista, niiden herättämistä ajatuksista, ja vähitellen avautua tunteistaan. Kaylle se ei ole helppoa, sillä raastavan nuoruudenrakkauden seurauksena hän on jäädyttänyt sydämensä tyystin ja päättänyt erakoitua kirjojensa suojiin.
Kiitossanoissaan Pancol mainitsee Helene Hanffin romaanin 84, Charing Cross Road (1970). Kirja ei ole minulle tuttu, mutta netistä selviää, että siinäkin on kyse kirjeromaanista kirjakauppiaan ja asiakkaan välillä. Luulen, että voisin pitää Hanffin kirjasta, sillä Pancolin romaanissa viehättävä idea yhdistyi minusta jotenkin vähän onttoon ja kömpelöön toteutukseen. Kirjeromaanit ovat vaikea laji, ja Kayn ja Jonathanin kirjeet putosivat minusta epäuskottavuuden sudenkuoppaan: ne eivät tuntuneet oikeilta kirjeiltä. Kaksikon kirjeenvaihto eteni liian nopeasti kaupankäynnistä kummallisen lapsellisiin tunnekuohuihin, ja epäuskottavuus vaivasi myös kirjan taustatarinaa ja loppuratkaisua.
Ranskalaisissa kirjablogeissa kirja näkyy kyllä ihastuttaneenkin. Olikohan tässä nyt kyse kulttuurieroista tai jostain sellaisesta? Ehkä kirja olisi pitänyt lukea autenttisessa ympäristössä tuulten tuivertamilla Normandian rannoilla, joista Pancol maalaa Kayn kirjeissä varsin runollisen kuvan. Risujen lomaan siis ruusuja kirjan merellisen kirjallisille maisemille.
Katherine Pancol: Un homme à distance. Le Livre de Poche, 2002. ISBN 978-2-253-06694-1. 160 s. Lainattu kirjastosta.
Kirjeromaanit tosiaan ovat joskus vaikeita. Onnistuessaan toki sitäkin hienompia.
VastaaPoistaVaikkei kirja ole mielestäsi täysin onnistunut, sait minut varovaisesti kiinnostumaan (jos tämä vaan ensin suomennetaan, sanoo ranskantaidoton). Pancoulin Krokotiilin keltaiset silmät oli lukukokemuksena ihan ok ja sikäli olisi hauska lukea häneltä hieman tiiviimpääkin tekstiä.
Minäkin pidän kirjeromaaneista ajatuksena, mutta enpä taida oikeasti olla lukenut kovin monta. Suosituksia otetaan vastaan! Pancolilta voisin kyllä lukea muutakin, vaikka tämä kirja jätti vähän kylmäksi. (Kirjoitustyylissä tosin ärsytti hirmuinen määrä huutomerkkejä. Mutta ehkä ne kuuluivat tähän kirjeformaattiin?)
PoistaHmmm, Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät on ollut minulla lukulistalla ihan vaan nimensä takia (ja on sitä jossain blogeissa ihan kehuttukin).
VastaaPoistaKirjailijan haastattelun näin jossain TV5sen ohjelmassa ja sen perusteella en kyllä odota mitään kovin syvällistä. Aikamoiselta miestennielijältä ja pintaliitäjältä vaikutti niiden muutaman lauseen perusteella...
Pancolin kirjoilla on tosiaan hyviä nimiä. Toivottavasti kirjat yltävät nimiensä tasolle ja ylittävät odotuksesi tuon haastattelun perusteella :)
Poista