20. syyskuuta 2012

Markus Nummi: Kadonnut Pariisi



Markus Nummen Kadonnut Pariisi (1994) nökötti pitkään hyllyssäni odottamassa sopivaa lukuhetkeä ja pääsi vihdoin käsittelyyn lukumaratonilla. Olin jo monesti herkutellut mielessäni kirjan idealla: mitä jos Pariisin todettaisiin kadonneen? Paljon herkullisia ajatusleikkejä aiheesta irtoaakin. Aluksi Pariisin katoamista epäilevät vain harvat, sitten yhä useampi:
Ensin ihmiset nauroivat asialle. He tiesivät käyneensä Pariisissa, opiskelleensa Pariisissa, työskennelleensä Pariisissa. Mutta kun he nyt tarkemmin ajattelivat asiaa, heidän oli myönnettävä, ettei heillä ollut mitään kokonaiskuvaa Pariisista. He muistivat hotellin, asuntolan, huoneiston ja talon, jossa olivat asuneet. He muistivat lähikaupat, metroaseman jolta he olivat menneet yliopistolle, työpaikalle, oopperaan tai elokuviin. He muistivat rakennuksen, jossa he olivat työskennelleet, opiskelleet, syöneet lounasta. He saattoivat muistaa jonkin teatterin, hautausmaan, jonkin jazzklubin, museon, jonkin korkealle taivaalle kohoavan monumentin. Mutta miten nämä kaikki havainnot liittyivät toisiinsa? Kaikkien niiden yhdistäminen Pariisiin tuntui yhtäkkiä mielivaltaiselta.
Pariisiin sijoittuvilla kirjoilla on erityinen paikkansa sydämessäni. Nummen käsittelyssä Pariisissa ei liikuta niissä kaikkein pariisilaisimmissa tunnelmissa – eipä tietenkään, kun aiheena on nimenomaan se, ettei koko kaupunkia (enää?) ole. Tästä poissaolon mahdollisuudesta aukenee mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, miten paljon loppujen lopuksi voimmekaan luottaa historiankirjoitukseen, näkemäämme ja lukemaamme, edes omaan kokemukseemme. Kuten joku kirjassa toteaa, "maailma koostuu vailla mitään absoluuttista suuntaa kiitävistä hiukkasista, vääjäämättömistä sattumista tai sattumanvaraisista vääjäämättömyyksistä. Siksi seurausten syyt voivat olla kovin kummallisia." Ja toinen: "Koska samat nimitykset säilyvät, ei huomata että asiat muuttuvat."

Pariisin arvoituksen ihmettelyn tiimoilta kirja seuraa kohtalaisen monen henkilön edesottamuksia. Tykästyin söpöön romanssiin Helsingin yliopiston kirjastonhoitajan Elinan ja vahtimestari Johanneksen välillä. Ruotsalaista TV-dokumenttisarjaa tekevän kuvausryhmän seurassa sen sijaan paikoin pitkästyin hieman: Kadonneen Pariisin vahvuudet eivät ole niinkään syväluotaavassa henkilökuvauksessa kuin kutkuttavan kekseliäissä "mitä jos" -pohdinnoissa.

Nummen tyylistä pidin. Teksti kulkee pakottoman tuntuisesti ja sitä höystää sympaattinen, itsestään numeroa tekemätön huumori. Tältä(kin) kirjailijalta haluaisin lukea muutakin, vaikka luulen, että ainakin Finlandia-ehdokas Karkkipäivä (2010) on tätä Nummen esikoista joltisenkin synkempi aiheeltaan.

Kirjasta muualla: Zephyr ei ihastunut, Jennikin hämmentyi.

15 kommenttia:

  1. Mie olen lukenut Nummelta tuon Karkkipäivän ja pidin siitä kovasti. Aikomus on ollut lukea muutakin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tämä kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on kovat aikomukset lukea Karkkipäivä :) Ja Kiinalainen puutarha myös.

      Poista
  2. Onpas jännä idea! Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on tosiaan mahtava! Kun tällaisia alkaa oikein miettiä, tulee äkkiä hyvin hutera olo... onko mitään oikeasti olemassa? :)

      Poista
  3. Kiva kun postasit tästä, Markus Nummi on upea kirjailija: tämäkin kirja sen todistaa, mutta Kiinalainen puutarha on mykistävä, vie ihan toiseen maailmaan. Ja kirjoitettu jo ennen tätä ihan viime vuosien Mannerheim-boomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta! Tykästyin Nummeen, joten odotan paljon noilta kahdelta muulta kirjalta, joista blogeissa näkyy pidetyn.

      Poista
  4. Minulla on Markus Nummi ollut tbr-listalla jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole jostain syystä tullut lukeneeksi. Karkkipäivä jopa nököttää tuossa kirjahyllyssä! Kyllä tässä joku päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile lukumaratonia (vai kokeilitkohan jo?)! Hyvä tilaisuus purkaa TBR-pinoa, ja tämä kirja on helppolukuinen eikä liian pitkä.

      Poista
    2. Kyllä minä jo maratoonailin:) Tosin sellaisen kotiäidin version, jossa joutui keskeyttämään lasten takia liian monta kertaa.. Mutta enpä usko, että kokeilen toiste. Täytyy purkaa tbr-pinoa ihan perinteisin keinoin siis!

      Poista
  5. Olen lukenut vain Karkkipäivän, mutta mieluusti tutustun muuhunkin kirjailijan tuotantoon. Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista
  6. Markus nummi on karkkipäivän perusteella ihan kärkisuomalaisissani. Kiinnostavaa siis lukea tästä. Tuon kiinalaisen puutarhan aion lukea kyllä ensin. Ihan kohta...

    VastaaPoista