Otto Pipatin teos Ihmisen sosiaalisuuden alkulähteillä: Westermarckilainen sosiologia ja sosiaaliantropologia (Vastapaino, 2023) pureutuu sosiologian historiaan, alan suomalaisen edelläkävijän Edvard Westermarckin ja tämän seuraajien ajatteluun.
Westermarck (1862-1939) oli omana aikaan kansainvälisesti tunnettu tieteentekijä, mutta sittemmin lähestymistavaltaan ja tutkimuskohteiltaan vanhanaikaiseksi tuomittu. Kirjan katsaus Westermarckin työhön ja perintöön kurotteleekin kohti pölyhuiskaa ja kenties jonkinlaista kunnianpalautusta: Westermarckilla onkin annettavaa vielä 2000-luvullakin.
Kirja on tuhtia tieteellistä asiaa, mutta ilahduttavan selkeästi kirjoitettu. Omat sosiologian opintoni taisivat aikoinaan jäädä alkeiskurssiin, mutta oli mielenkiintoista lukea nuoren tieteenalan pioneereista sadan vuoden takaa. Tässä teoksessa fokus on aatehistoriassa ja tieteellisessä työssä, mutta monet kirjassa vilahtavista henkilöistä vaikuttavat myös henkilöinä hurjan kiinnostavilta. Lukisin mielelläni lisää vaikkapa Westermarckin Marokon-ajoista tai hänen oppilaansa Hilma Grankvistin kenttätöistä 1920-luvun Palestiinassa!
