Hélène Stapinski: Murder in Matera: A True Story of Passion, Family, and Forgiveness in Southern Italy

Lukuvuorossa Helene Stapinskin kirjoittama Murder in Matera: A True Story of Passion, Family, and Forgiveness in Southern Italy (2017).

Toimittaja Stapinski on lapsesta asti kuullut tarinaa tahrasta italianamerikkalaisen perheensä menneisyydessä. Oliko isoisoisoäiti Vita sekaantunut murhaan kotiseudullaan Etelä-Italiassa ennen muuttoaan Atlantin taakse?

Stapinski lähtee selvittämään asiaa. Tuloksena on kiehtova sekoitus murhamysteeriä, matkakertomusta, omaelämäkerrallista itsetutkiskelua ja paikallishistoriallista salapoliisintyötä. 

Stapinski kuvailee elävästi oloja 1800-luvulla Italian kengänpohjassa, karulla ja köyhällä Basilicatan seudulla. Arkistoista löytyy johtolankoja, joista monet vievät umpikujaan, mutta jotkut eteenpäin. Samoja katuja kulkiessaan hän kuvittelee, millaista Vitan elämä aikoinaan oli, ja pohtii, mitä menneisyydestä kantavat mukanaan jälkeläiset monta sukupolvea myöhemmin toisella puolella maailmaa.

Anneli Vainio: Kotini on linnani - elämää Etelä-Ranskassa

Anneli Vainion Kotini on linnani - elämää Etelä-Ranskassa (Kirjapaja, 2009) tarjoaa tarinointia kirjoittajan elämästä Cévennes'n vuoristoseudulla, josta Vainio ja hänen kanadalainen miehensä hankkivat kodikseen pommikuntoisen linnanraunion. 

Sympaattinen ja hyväntuulinen kirja, jossa erityisesti innostuin kurkistuksesta minulle tuntemattomaan Ranskan kolkkaan ja linnanomistajapariskunnan hurmaavan (hullun?)rohkeasta elämänasenteesta.

Emily Henry: People We Meet on Vacation

Emily Henryn People We Meet on Vacation (2021) on, kuten nimestä voi ounastella, luotu luettavaksi uima-altaan reunalla.

Poppy ja Alex ovat parhaita ystäviä, jotka ovat jo vuosia asuneet eri kaupungeissa, mutta tekevät joka kesä yhteisen lomamatkan. Seikkailija-Poppy ja kotoilija-Alex ovat luonteiltaan eri planeetoilta, mutta ystävyys toimii - kunnes (yllätys yllätys!) romanttiset tunteet tuovat mutkia matkaan.

Ystävistä rakastavaisiksi ja vastakohdat täydentävät toisiaan. Ei siis mitään uutta auringon alla, mutta pidin kirjan ideasta ja rakenteesta, joista mieleen tuli lajin klassikko Kun Harry tapasi Sallyn ja hitaasti lämpiävää rakkaustarinaa pala palalta rakentava David Nichollsin Sinä päivänä. 

Niihin verrattuna Henryn romaanissa oli minun makuuni liikaa osoittelevaa henkilökuvausta ja mukahauskaa sanailua, ja ennalta-arvattava juoni tuntui turhan pitkäksi venytetyltä. Muissa oloissa olisin ehkä ärsyyntynyt, mutta laiskana lomapäivänä juuri siellä uima-altaan reunalla kirjaa oli ihan leppoisaa lukea.

Cressida Connolly: After the Party

Cressida Connollyn After the Party (2018) oli erilainen kuin takakannen perusteella odotin, mutta olipa kiinnostava kirja!

Kirjan minäkertoja Phyllis palaa Englantiin miehensä ja lastensa kanssa ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen vuonna 1938, mutta ei tunne olevansa kotonaan.  Yksinäinen ja ikävystynyt Phyllis seuraa sisartaan tämän uuden harrastuksen pariin, vireään yhdistystoimintaan.

Keskusteluillat, lastenleirit ja iloiset piknikit tempaisevat yläluokkaiset perheet mukaansa. Yhteiskunta on muuttumassa huolestuttavaa vauhtia, mutta onneksi ympärillä on fiksuja samanmielisiä ihmisiä, joiden kanssa parantaa maailmaa.

En heti ymmärtänyt, mistä oikeasti oli kyse: karismaattista johtajaa seuraavista fasisteista. Sodan lähestyessä ja syttyessä Phyllis on yhä tiiviimmin mukana liikkeen toiminnassa, kauaskantoisin seurauksin.

Connolly ui ovelasti Phyllisin nahkoihin. Lukija ymmärtää yhtä ja toista rivien väleistä, mutta paljon jää myös auki. Ymmärtääkö Phyllis, mihin on menossa mukaan? Mihin hän lopulta uskoo, mitä uskottelee itselleen ja mitä lukijalle?

Phyllis ja hänen lähipiirinsä eivät ole erityisen mukavia ihmisiä. Kirja ei kalastele lukijan sympatioita heitä kohtaan, mutta ei toisaalta myöskään sormea osoitellen asetu heitä, historian "pahiksia", vastaankaan.

On kiusallisen helppoa ymmärtää, miksi ja miten ihminen tarttuu ideologiaan, joka kutsuu mukaan oikealla tavalla ja hetkellä - ja miten vaikeaa kerran omaksumistaan ajatuksista on irrottautua.