Heidi Köngäs on todella taitava antamaan kirjojensa henkilöille vahvan, aidolta tuntuvan oman äänen.
Olen aiemmin lukenut Köngäkseltä Dora, Doran (2012) ja Hertan (2015). Niiden tavoin myös Siivet kantapäissä (2021) pohjautuu todelliseen henkilöön, dramaturgi ja kääntäjä Marja Rankkalaan, joka työskenteli Radioteatterille sotien jälkeen.
Romaanin Marja on itsenäinen ja vahvasti tunteva nainen. Hän ei etsi sovinnaista elämää, vaan tekee mielensä mukaan. Heittäytymisen ja pettymyksen dynamiikka toistuu Marjan miessuhteissa kuten romanssissa esimiehen Januksen kanssa. Mies valloittaa karismallaan, mutta myös satuttaa ja uuvuttaa kylmyydellään ja synkkämielisyydellään.
Fakta on kirjassa häivytetty fiktioon niin, että esimerkiksi Marjan sukunimeä tai hänen rakastettujensa oikeita nimiä ei kirjassa mainita. Rankkala ei ollut minulle ennalta tuttu, mutta kaksikasvoinen Janus oli helppo ymmärtää Olavi Paavolaiseksi, ja muitakin tunnistettavia hahmoja kirjassa vilahtelee.
Pidin tästä ratkaisusta: tuntuu kuin se antaisi kirjoittajalle ja lukijalle luvan sukeltaa syvälle Marjan pään sisään ja silti säilyttää huomaavainen etäisyys romaanin hahmoa innoittaneeseen todelliseen henkilöön.
