28. heinäkuuta 2023

Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto - kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä

Ostin Maria Vainio-Kurtakon kirjan
Sovelias liitto - kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä (Teos, 2022) vierailtuani Ateneumin Edelfelt-suurnäyttelyssä.

Näyttely oli hieno, ja niin on tämä kirjakin. Vainio-Kurtakko on tehnyt mittavan työn, ja tulos on sekä vaikuttavan perusteellinen että hurjan mielenkiintoinen ja miellyttävä lukea. 

Kuten otsikko kertoo, kirjan näkökulma Edelfeltin elämään on taiteilijan avioliitto toisen aatelissuvun vesan, Helsingin seurapiireissä kauneudestaan ja älystään tunnetun Ellan de la Chapellen kanssa. 

Toisin kuin otsikko vihjaa, kirja kuitenkin tarjoaa paljon enemmän kuin vain "kohtauksia". Vainio-Kurtakko valottaa antoisasti molempien puolisoiden taustaa ja elämänvaiheita yksin ja yhdessä. Edelfeltien avioliittoa ei tunneta erityisen onnellisena eikä se kirjan perusteella sitä tosiaan ollut, mutta Vainio-Kurtakko onnistuu käsittelemään aihetta pintaa syvemmältä.

Edelfeltien avioliittoa taustoittaa mehevä kerros aikakauden kulttuuri-, aate- ja tapahistoriaa. Alkuperäiset asiakirjat, kirjeet ja muut aikalaislähteet tuovat mukaan herkullista väriä ja aitoutta. Rakastan lukea elämäkerroista sellaisista yksityiskohdista kuin ruokaostosten hintojen valittelusta tai kesänviettopaikkaan unohtuneista lempihousuista.

14. heinäkuuta 2023

Meri Valkama: Sinun, Margot

Upea kirja! Meri Valkaman palkitussa ja kehutussa romaanissa Sinun, Margot (WSOY, 2021) oli likipitäen kaikkea, mistä tapaan lukijana innostua:

Ihmiskohtaloita historian pyörteissä. Päähenkilö Vilja palaa lapsuutensa muistoihin 1980-luvun Itä-Berliinistä. Viljan ja hänen perheensä kautta kirja avaa mikrotason näkökulman Itä-Saksan viimeisiin vuosiin, romahdukseen ja sen jälkikaikuihin. Valkama piirtää elävää ja huolellista ajankuvaa kaikille aisteille.

Risteileviä aikatasoja. Vuonna 2011 Vilja matkustaa Berliiniin selvittämään, kuka oli arvoituksellinen Margot, jonka kirjeitä löytyi Viljan isän jäämistöstä. Vilja yrittää saada selkoa perheen Berliinin-ajoista, joista hänen vanhempansa ovat vuosia vaienneet. Menneitä kaivellessaan Vilja palaa lapsuusmuistoihinsa ja samalla katsoo niitä aikuisen silmin, mielessä uusia kysymyksiä ja uusia tapoja ymmärtää.

Suuria teemoja. Kenen versio menneisyydestä on totuus, kenen versio on muistamisen arvoinen? Voiko ikävöidä asioita, joita ei muista? Mistä saa tai on parasta vaieta? Valkama punoo Viljan tarinaan pohdintaa muistamisen ja menneisyyden käsittelemisen merkityksestä niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla.

Varmaotteista kerrontaa. Juonen palaset loksahtelevat paikoilleen sujuvasti ja jännite pysyy yllä loppuun saakka. Arvostin myös Valkaman hallittua ja kauniin konstailematonta kieltä.

1. heinäkuuta 2023

Juuli Niemi: Tule hyvä

Juuli Niemen kokoelman Tule hyvä (2007) novellit kertovat tytöistä ja nuorista naisista keskellä teini-iän etsikkoaikaa ja aikuisuuden ensiaskelia. 

Tarinoiden henkilöt painiskelevat erilaisten tilanteiden ja valintojen kanssa, ihmissuhteiden pienistä harmeista elämän suuriin kysymyksiin. Kerronta kulkee keveästi, mutta arkisten tilanteiden kuvausta sävyttää myös nuoruuden totisuus.

Olen samaa ikäluokkaa kirjoittajan kanssa, joten novellit resonoivat paitsi yleismaailmallisen tyttöyden kokemuksen myös ajankuvan tunnelman ja yksityiskohtien kautta. 

Suosikikseni kokoelmasta nousi Päästä ulos -novelli, jossa bussipysäkiltä löytynyt päiväkirja antaa Nealle uutta näkökulmaa.