Ihmiskohtaloita historian pyörteissä. Päähenkilö Vilja palaa lapsuutensa muistoihin 1980-luvun Itä-Berliinistä. Viljan ja hänen perheensä kautta kirja avaa mikrotason näkökulman Itä-Saksan viimeisiin vuosiin, romahdukseen ja sen jälkikaikuihin. Valkama piirtää elävää ja huolellista ajankuvaa kaikille aisteille.
Risteileviä aikatasoja. Vuonna 2011 Vilja matkustaa Berliiniin selvittämään, kuka oli arvoituksellinen Margot, jonka kirjeitä löytyi Viljan isän jäämistöstä. Vilja yrittää saada selkoa perheen Berliinin-ajoista, joista hänen vanhempansa ovat vuosia vaienneet. Menneitä kaivellessaan Vilja palaa lapsuusmuistoihinsa ja samalla katsoo niitä aikuisen silmin, mielessä uusia kysymyksiä ja uusia tapoja ymmärtää.
Suuria teemoja. Kenen versio menneisyydestä on totuus, kenen versio on muistamisen arvoinen? Voiko ikävöidä asioita, joita ei muista? Mistä saa tai on parasta vaieta? Valkama punoo Viljan tarinaan pohdintaa muistamisen ja menneisyyden käsittelemisen merkityksestä niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla.
Varmaotteista kerrontaa. Juonen palaset loksahtelevat paikoilleen sujuvasti ja jännite pysyy yllä loppuun saakka. Arvostin myös Valkaman hallittua ja kauniin konstailematonta kieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti