Lentäjä-ässiä, ranskalaisia mutrusuita ja muita syksyn elokuvia

Jeune & Jolie (2013)

Pidin François Ozonin edellisestä elokuvasta Vieras talossa, joten odotin innolla tätä elokuvaa. Aihe kuulosti kiinnostavalta, kriitikot kehuivat ja still-kuvat päänäyttelijä Marine Vacthista olivat runollisen kauniita. Loppujen lopuksi elokuva taisi kuitenkin olla vähän liian ”ranskalainen” minulle. Naiseuteensa heräävä 17-vuotias tyttö haahuilee kolkosta seksikokemuksesta toiseen, mutta aiheeseen liittyvien sinänsä mielenkiintoisten teemojen käsittely jäi ehkä vähän turhan viitteelliseksi minun makuuni. Elokuvasta jäi tyhjä olo. Vai oliko se tarkoituskin?

Mud (2012)

Kaksi arkansasilaista pikkupoikaa tutustuu autiosaarella piileskelevään kulkuriin, joka ei pääse pakoon menneisyyttään. Hyvää aitoamerikkalaista draamaa. No, rippunen aitoamerikkalaista sentimentaalisuutta myös, mutta kokonaisuutena pidin kovasti tästä keitoksesta, jossa sivuttiin eri näkökulmasta rakkauden, ystävyyden ja luottamuksen monia muotoja. Etelävaltiolaisesta jokimiljööstä tuli mieleen Huckleberry Finn.

The Good, the Bad and the Ugly (1966)

Tydydydydyy-dyy-dyy-dyy... Länkkäriklassikon tunnusmusiikki oli tuttu, mutta muuten elokuva ei etukäteen kamalasti kiinnostanut. Onneksi mies kuitenkin sai minut katsomaan tämän, sillä näin täyttyi taas yksi aukko sivistyksessäni, eikä elokuva itse asiassa ollut ollenkaan hullumpi. Nuori Clint Eastwood, juu!

Magnolia (1999)

Tältäkin elokuvalta odotin paljon. Nautin tarinoista, joissa satunnaiset ihmiskohtalot punoutuvat toisiinsa, ja komeasti ne kieltämättä tässä Paul Thomas Andersonin elokuvassa risteilivät. Liuta hyviä näyttelijöitä aina varmasta Philip Seymour Hoffmanista yllättävään Tom Cruiseen. Loppupuolella aloin silti vähän puutua. Kovia kohtaloita ja murtuvia ihmisraunioita oli nähty jo niin paljon, että tuntui kuin lopun surrealistinen deus ex machina -juonenkäänne olisi ollut ainoa keino kehittää loppuhuipennukseksi jotain vielä dramaattisempaa.

Scoop (2006)

Woody Allen on tehnyt sekä loistavia että tyhjänpäiväisiä elokuvia. Tämä murhahupailu taitaa mennä pikemminkin jälkimmäiseen kategoriaan, mutta mukavaa katsottavaa silti höpsöine mysteerijuonenkäänteineen ja hurmaavine brittiaristokratiakliseineen.

Top Gun (1986)

Lajinsa klassikko tämäkin! Jaa, mitäs tästä nyt sanoisi. Ehtaa purkkaa ja popkornia kunnon kasariviboilla, jee! Oli hauskaa nähdä Tom Cruise tässä hyvin tomcruisemaisessa roolissa Magnolian hyvin epätomcruisemaisen roolin jälkeen.

De vrais mensonges (2010)

Ihan sympaattinen romanttinen komedia, mutta kyllä jenkit ja britit tuppaavat hanskaamaan tämän lajityypin ranskalaisia paremmin. Epäonnisille väärinkäsityksille perustuvalla tarinalla oli hauskat hetkensä, mutta aika väkisin väännettyjä käänteitäkin mukaan mahtui. En ihastunut Audrey Tautoun esittämään naispäähenkilöön. Onnettomasti rakastunut sympaattinen Sami Bouajila olisi ansainnut parempaa!