Riikka Stewenin pari vuotta sitten ilmestynyt esikoisromaani Niin kauan kuin rakastat (Teos, 2011) kutsuu lukijan mukaan taidehistorialliseen salapoliisityöhön. Juoni kietoutuu suomalaisen museon varastosta löytyvän salaperäisen maalauksen ympärille ja matkaa kotimaisesta yliopistomaailmasta 1800-luvun Pariisiin ja renessanssin Italiaan. Mukaan mahtuu myös rippunen jännitystä ja rahtunen romantiikkaa.
Olin kirjasta innoissani, sillä yhtään väheksymättä sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa, joskus on mukavaa lukea myös urbaaneista intellektuelleista ja esteetikoista, joita kotimaisesta kirjallisuudesta löytyy huomattavasti vähemmän. Niin kauan kuin rakastat on tällainen kansainvälisiin ympyröihin kurottava älymystöromaani. Kirjassa liikutaan akateemisissa piireissä museoiden ja kirjastojen käytävillä, ja hienostuneen sivistyneet henkilöt suorastaan hengittävät historiaa ja filosofiaa.
Stewenin taidehistoriallinen asiantuntemus luo tarinalle vankan pohjan, jolle taideteosten kiemuraisia kohtaloita jäljittävät juonikuviot rakentuvat. Välillä kiemuroita tuntui tosin olevan jo niin runsaasti, että minulla oli pieniä vaikeuksia pysyä kärryillä. Renessanssimaalauksia jäljitettäessä syöksyttiin danbrownmaisiin salaliittoteorioihin, välillä hypähdettiin vallankumous-Pietarin kautta belle époquen Pariisiin ja sitten taas takaisin nykypäivään. Pariisissa olisin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa: suomalaisen taiteilijan Marcus Ekvallin suhde Sergeihinsä oli mielenkiintoinen sivujuonne, ja minua jäi kiinnostamaan sen tosielämän innoittaja Magnus Enckell.
Kiintoisaa oli kurkistaa myös taideasiantuntijoiden pohdiskeluihin attribuoinneista ja proveniensseistä ja mitä niitä nyt olikaan. Ikävä kyllä, romaanin vahvuuksissa piilivät myös sen heikkoudet: liikaa tietoa! Välillä perusteellinen taustoitus lipsahti infodumppauksen puolelle ja henkilöt tuntuivat enemmän käveleviltä väitöskirjoilta kuin todellisilta ihmisiltä. Dialogit jäivät usein paperinmakuisiksi, kun henkilöt innostuivat pitkällisiin tieteellisiin pohdintoihin, ja mukana oli myös hivenen kömpelöitä ”kuten tiedät” -repliikkejä; tyyliin ”sfumato, niin kuin muistat, tarkoittaa valohämyä”, opettaa asiantuntija toiselle.
Muutenkin olisin ehkä kaivannut henkilöihin enemmän ulottuvuuksia, todenmakuisuutta. En oikein päässyt heidän nahkoihinsa. Osaltaan siihen ehkä vaikutti kerrontaratkaisu eli kaikkitietävä kertoja, joka tarkkaili henkilöitä ulkopuolelta, etäältä: ”Nyt hänen määrittelemättömällä tavalla lapsenomaiset kasvonsa valpastuivat ja hänen tarkkaavaisten harmaiden silmiensä katse kohdistui tummaan hahmoon alhaalla korinttilaisen pylvään vieressä.” Sellaisenkiin sivuseikkaan takerruin, että henkilöiden nimet olivat minusta liian hienoja tuntuakseen uskottavilta. Sivistyneistöä toki, mutta että suomalaisnaiset Iris, Dora ja Miriam...?
Lopputulemana sanoisin siis, että en innostunut kirjasta niin paljon kuin toivoin, mutta kiinnostava avaus kiehtovasta aiheesta kuitenkin. Muissa blogeissa mielipiteet näkyvät hajautuneen aika tehokkaasti: Booksy ei ihastunut, Sinisen linnan kirjaston Maria viihtyi, Sananen kirjasta -blogin Heliä häiritsivät tietoiskut ja sekavuus, ja Aikakirjoja-blogin Katri innostui juonesta mutta toivoi hänkin henkilökuvaukseen lisää syvyyttä.
Stewen on kuudes uusi tuttavuus 13 kotimaisen kirjailijan listalleni.
Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat. Teos, 2011. 304 s. Kansi: Nina Leino. ISBN 978-951-851-137-6. Saatu lahjaksi.
Minulta onkin mennyt tämä vallan ohi! Aihe on ihan kiinnostava, mutta kovin kiemuraiset juonikuviot vähän ehkä pistävät harkitsemaan. No ehkä nappaan tämän mukaani joku kerta, jos osuu kirjastossa kohdalle!
VastaaPoistaKannattaa kokeilla! Tässä oli puolensa ja puolensa, mutta taidetta, historiaa ja salaisuuksia kannatan aina.
PoistaHihii, ihana rinnastus! Kiva kun nostit tämän kirjan esiin. Muistan lukeneeni noita blogiarvioita, mtuta kun pikkuisen nihkeitä mielipiteitä kuului, ei tämä kirja sitten noussut omalle lukulistalleni. On kuitenkin aina mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia!
VastaaPoistaJuu, tämä ei ehkä ihan täyttänyt toiveitani, mutta jos uusi Stewen tulisi vastaan, saattaisin kyllä tarttua siihen. Ties vaikka seuraavassa seikkailisi pienviljelijöitä? :-D
PoistaTästä kirjailijasta en ole koskaan kuullutkaan! Oliko tämä siis ehta dekkari vai vaan jännitystä sisältävä romaani? Hyville dekkareille annan yleensä helpommin anteeksi kömpelyyksiä, kuin muulle kaunokirjallisuudelle.
VastaaPoistaNiin, hm, ei tämä varsinainen dekkari ollut, vaan mysteerien ratkaisemista sisältävä viihteellinen sivistyneistöromaani (?). Sanoisinkin ehkä, että kirjassa oli aineksia moneen, mutta jotenkin ne eivät yhdistyneet aivan sellaisella tavalla että kokonaisuus olisi ollut enemmän kuin osiensa summa.
PoistaKuulostaa niin minua kiehtovalta aiheelta, että pakko joskus kokeilla tätä kirjaa. Ehkä ihan hyväkin, että osaan olla varautunut mahdolliseen pettymykseen. Jos olisin lukenut tästä ylistävän arvion ja aihekin tuntuu vielä minulle sopivalta, olisin varmasti todella pettynyt, jos kirja ei kolahtaisi. Kuulostaa siis niin kiehtovalta, että haluan kokeilla, mutta yritän suhtautua niin, etten lataa kirjalle kauheita ennakko-odotuksia. Silloin voin lähinnä yllättyä positiivisesti tai sitten todeta, että joo ei ollut mikään maailman paras kirja. :)
VastaaPoista