7. huhtikuuta 2016

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Vau.

Tämä jäi päällimmäisenä mieleen Heidi Köngäksen kirjasta Dora, Dora (Otava 2012). Minulla ei kirjaan tarttuessani ollut juuri minkäänlaista mielikuvaa, mitä siltä odottaa (en muistanut taannoista Finlandia-ehdokkuuttakaan), joten loistava lukuelämys tuli ihan puun takaa.

Natsi-Saksan varusteluministeri Albert Speer matkustaa jouluna 1943 Suomeen tarkastamaan Petsamon nikkelikaivosta. Speer on yksi kirjan neljästä minäkertojasta. Muut ovat hänen yksityissihteerinsä Annemarie Kempf, saksalaisjoukkoja viihdyttämään tuotu taikuri Himmelblau ja nuori suomalainen tulkki Eero Kallankari.

Pitkään aikaan ei tapahdu juuri mitään. Speerin seurueen auto ajaa kohti pohjoista, halkoo loputonta talvea, kylmää ja pimeää. Matkustajat ovat vaipuneet omiin ajatuksiinsa. Niiden kautta rakentuvat kirjan jännitteet: kaikkien mieltä pingottaa pitkittynyt sota, mutta jokaisella on omat murheensa ja pelkonsa. Speeriä kiusaa välirikko Hitlerin kanssa. Annemarien mieltä painaa huoli sekä Speeristä että omasta aviomiehestä kaukana rintamalla. Taikuria ja tulkkia jähmettää suorituspaineiden lisäksi jo silkka kivikasvoisen mahtimiehen läheisyys.
 
Vaikutuin kirjassa sekä aiheesta että Köngäksen tavasta kirjoittaa.

En tiedä, kuinka paljon kirjan tapahtumilla on todellisuuspohjaa, mutta Speerin matka Lappiin oli todella mielenkiintoinen aihe. Saksalaisten hallitsemat kaivokset, tukikohdat ja vankileirit tekivät historiaa konkreettiseksi, ja kiinnostava oli myös kirjan antama kuva saksalaisten ja suomalaisten suhtautumisesta toisiinsa jatkosodan aikana. Kirjan saksalaisille suomalaiset vaikuttavat olevan hieman yksinkertaisia mutta harmittomia apureita. Suomalaiset taas eivät voi olla ihailematta Saksan sotakoneiston voimaa, vaikka se samalla loukkaa alistettuun asemaan joutuneen kansan ylpeyttä ja pelottaa.

Köngäs antaa kirjan kertojille kullekin omanlaisensa äänen. Lyhyet luvut valottavat samoja tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta. Viileän analyyttinen, numeroita rakastava Speer kätkee särönsä maailmalta eri tavalla kuin hermostuneen tunteikas taikuri, mutta omaa heikkouttaan ei kukaan tahdo paljastaa. Taistelutahtoa on pidettävä yllä, tai siltä ainakin on näytettävä.

Kirja näyttää sodasta sen puolen, joka on kätketty ihmisten sisään. Milloin on lupa myöntää itselleen, että entiset ihanteet ovat murentuneet? Ettei kerta kaikkiaan enää jaksa eikä oikeastaan edes välitä? Väsymätön Speer, Hitlerin uskottu, takertuu ihailemaansa johtajaan kuin oksaan koskessa. Annemarien käsi ei enää tahtoisi nousta tervehdykseen, joka ennen sai hänen sydämensä takomaan intoa ja ylpeyttä. Nuorena poikana rintamalle hinkunut tulkki kaipaa takaisin kotiin, takaisin rauhaan.

Hieno kirja. Tällaisten teosten äärellä sitä muistaa, miksi kirjallisuutta on.

Helmet-lukuhaasteessa voisin sijoittaa kirjan ainakin kohtiin 2. Matkakertomus, 8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin tai 44. Kirjassa joku kuolee.

Heidi Köngäs: Dora, Dora. Otava, 2012. 318 s. Ostettu e-kirjana.

6 kommenttia:

  1. Tässä on just niin hyvin faktaa, että kelpuutin kirjan niin, että se on Vainojen kirjoissa tai kohta listaamassani Sotien kirjoissa. Historia on lajini ja luotan omaan 'tatsiini'. Tämä teos oli niin hyvä, että aloin googlata kaikkea Speeristä ja kuuntelin moneen kertaan hänen haastattelunsakin! Speer oli ainoa, joka katui Nürnbergissä.

    Minulle Köngäksen paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienot teemakirjastot sinulla! Täytyypä tutkia paremminkin!

      Poista
  2. Komppaan Leenaa: minullekin tämä on Köngäksen paras. Arviosi palautti kirjan hienosti mieleen. Speerin hahmo ja koko kerronta neljästä näkökulmasta eivät unohdu. Petsamon olosuhteet kylmäsivät koko sielun. Upea kirja ja historiasta kiinnostuneille suoranainen helmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ensimmäinen lukemani Köngäs ja sai kiinnostumaan muistakin. Dora, Dora oli niin hyvä, että vaikka se olisikin paras, eivät muutkaan voi ihan huonoja olla :)

      Poista
  3. Niin moni tästä on tykännyt, että tunnen itseni vieläkin ihan kummajaiseksi, kun en pitänyt tästä. Taisinpa jopa jättää kesken, jos en ihan väärin muista. Kuitenkin muistan, että kirja kävi tylsäksi ja mielenkiinto loppui loppuakohden kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin sitä joskus käy! Kaikki ei vain nappaa, vaikka muut kuinka kehuisivat...

      Poista